Meillähän tuota rompetta riittää. Oli sitä melko paljon jo ennenkin ja sitten kun vielä minun vanhempien tavarat piti saada pois lapsuudenkodista, niin enemmän on kuin olisi tilaa.
Paljon siinä lapsuudenkodin tyhjennyksessä lähti käyttökelpoista mikä minnekin, mutta roskiin ei laitettu. Kierrätyskeskus haki ja moni tuttu löysi jotain itselleen käyttökelpoista. Paljon jäi kuitenkin sellaista, millä oli sen verran paljon tunnearvoa, että ei vaan voinut laittaa pois. Niin kuin nyt vaikka mun lapsuusaikainen keinuheppa, nallet ja moni muu. Ei niinkään rahallisesti arvokasta tavaraa vaan nimen omaan tunnearvoa omaavaa.
Keräilijäluonne siis olen, enkä koe, että tavaraa olisi liikaa vaan niin, että huusholli on liian pieni niin tavaroille kuin asukkaillekin.
Haaveena olisi se, että tosiaan vaikka kerran vuoteen voisi käydä joka nurkan läpi ja varmistaa, että onkos tämä nyt edelleen säilyttämisen arvoinen juttu. Ei vaan tässä hulabaloossa pysty siihen, vaikka kuinka haluaisi.