Kiitos kysymästä, eipä täällä mitään kivaa ole tapahtunut.
Sitä en tiedä, mitä päivisin tapahtuu - valitettavasti joudun olemaan töissä. Eivät tuota "mummilomaa" liikaa antaneet.
Kun tulen kotiin, ollaan ovella vastassa kahdessa kerroksessa: alimmaisena Arvo ja hänen päällänsä Reino. Reino oli tänään päättänyt yrittää selvästi karkuun lähtöä, mutta sain sen onneksi estettyä kauppakassin avulla. Reino on selvästi pelännyt kasseja, koreja ja kaikkea, mitä kädessäni kannan. Mitä hänelle niistä mieleen tulee? Vaikea arvaillakaan.
Kun vaan näkee kädessä olevan jotakin, vaikka hesarin, niin hän selvästi pelkää, menee matalaksi ja rupeaa pyörimään ympyrää. Mitä hänelle tuollaisesta tilanteesta tulee mieleen, mitä on tapahtunut... sitä en varmasti koskaan saa tietää.
Koetan hänelle aina esitellä kulloistakin esinettä, laukkua, koria, hesaria, silityslautaa - kyllä hän sitten tuleekin haistelemaan ja rauhottuu.
Viime aikoina on Reino päättänyt ottaa otteen tästä perheestä: hän pelottelee Arvoa ja Pikku-Piuta, jopa ahdistelee eteisen vaatekaappiin ja sitten tarjoaa viisipiikkistä toiselle tervehdykseksi!
Tänään minulla meni hermot - valitettavasti - olin väsynyt työpäivän jälkeen ja kerroin Reinolle aika kovalla äänellä, että tuollainen käyttäytyminen ei kuulu meidän perheen tapoihin. Nyt hävettää.
En ole mikään kissapsykologi, mutta luulisin jotain heidän sielunelämästään ymmärtäväni. Ja siis minun pitäisi koettaa olla puuttumatta heidän keskinäiseen välien selvittelyynsä. Sehän tässä nyt on meneillään.
No, koetan kaikille tasapuolisesti kauniista ja lämpimällä äänellä jutella, silitellä, rapsutella, harjailla, syliin ottaa
että jokaisella tasapuolisesti rakkautta ja huomiota annetaan, mutta joskus en jaksa olla puuttumatta tuohon tassujen kohotteluun ja matalaan murinaan!
Minä nyt vaan ristin käteni ja suuntaan yhden ainoan toiveen tuonne jonnekin kissojen psykotaivaaseen:
"anna meille rauhaa ja rakkautta!"
Jospa se tästä....
