No nyt vähän rauhoittunut tämä meidän elämä! Mulla on todellinen viikonloppu neljän kollin kanssa!!! No, kaikki leikattuja - ei hätää!
![[:-)]](http://mylly.hopto.me:8080/pkfoorumi/Smileys/Ponttola_1/2.gif "Hymyilee")
Vaikka eipähän nuo leikkaamattomatkaan taida vaaraksi olla!!!
Meillä jatkuu välien selvittely: Reino vastaan Piu ja Arvo vastaan Reino - vai mitenpäin se menikään!
Reino on ottanut Piun komennettavakseen ja Arvoa se yrittää, mutta kun Arvon ego on niin suuri, niin riidaksi menee!
Aika jännää elekieltä se on kissoillakin. Arvo ja Reino kohtaavat, molemmat köyristävät selkänsä, kierrellään ja kaarrellaan, katsellaan ...
sitten Reino heittäytyy lattialle makaamaan kyljelleen, siis antaa periksi
"heh heh, enhän minä nyt aivan tosissani, älähän nyt Arvo noin vakavasti ota, minähän tässä vaan .... siis, eh eh höh ja hmmmhhhh
halusin siis vain leikkiä! Usko nyt jo! Haluaisin siis vain leikkiä, siis leeeeeeeeiiikkk....!!!"
Niin kauan kun veri ja karvat ei roisku, on kaikki hyvin. Ei ole itsestään selvää uuden kissan sopeutuminen toisten joukkoon. Aina olisi viisainta ottaa vaikka samasta pentueesta. Mutta joskus elämä heittelee. Ja Reino Reppuhousu oli pelastettava. Nyt se on tehty!
Minä olen heidän mielestään "superkissa" ja väliinmenoni ja kipakka "seis" taltuttaa kuumat yhteenotot. Olen saanut selvästi jonkinlaisen otteen heihin. Rakastan heitä kaikkia tasapuolisesti ja sen näytän myöskin.
-------------
Kaapo - no niin, Kaapo on tänään ollut ensi kertaa yksin. Kun menin sinne omilla avaimilla, niin ensimmäisellä kerralla hän narraantui ja tuli vastaan häntä pystyssä eteiseen. Muutaman sanankin hän minulle sanoi, sitten tuijotti pitkään ja jähmettyi kauhusta:
"EEEEiiiiiiiiiiiiiiiiii - tuo kauhea lässyttäjäkö se olikin? Ei siis äiti! Mutta tästähän oli jo puhetta - ainakin iskän kanssa - että se lässyttäjä ei meille tule!!!"
Katselin siellä sitten televisiota, yritin olla kuten kotiväkikin, mutta ei Kaapoa narrattu! Kävi pari kertaa kierroksen ja tarkisti, että kotiväki ei ole kotona ja sitten siirtyi mietiskelyosastolle elikkä sängyn alle. Eikä sieltä tullut koko aikana esiin. Ei vaikka tuoretta kermaakin laitoin kuppiin. Ei häntä narrata! Kyllä hän minut muistaa varmaan lopun ikänsä sinä kauheana lurjuksena, joka hänet otti kiinni ja vei sinne "hoitolaitokseen".
No, Kaapolla ei ole mitään hätää. Hän on sopeutunut erittäin hyvin uuteen kotiinsa. Muuten - hei - en malta olla kertomatta (Välskäri tietää tämän! - en juoruile)
Kun (luvan jälkeen) olen saanut avata Välskärin tietokoneen, niin arvatkaas, mitä pikakuvakkeita on Välskärin koko työpöytä täynnä!
Niitä on erittäin paljon ja kaikissa lukee: Kaapo.
Elikkäs siis kuvia Kaaposta ja Kaaposta kuvia ja taas toisinpäin. Luulen, että Kaapo ja kotiväkensä ovat juuri passelit toisilleen. Joku helpompi kissamirri ei olisi ollut tarpeeksi haastava Alapönttölään. Selvästi näkee sen ansaitun ylpeyden ja rakkauden, jota Kaapon kotouttaminen on tuottanut. Että voipi lämmittää kummitädin sydäntä. Heillä on on ollut valtavasti kärsivällisyyttä antaa Kaapon sopeutua ja tottua uuteen kotiin ja uusiin aatteisiin. Kissa talon alta on pelastettu ja kotoutettu!
