Tulostusversio

Ole hyvä ja kirjaudu tai rekisteröidy.
1 tunti 1 päivä 1 viikko 1 kuukausi Ikuisesti
Kirjautuaksesi anna tunnus, salasana ja istuntosi pituus

[Risto]

Niin täälläkin odotellaan kuulumisia.

[Rouva Hömötiainen]

Veret seisauttavaa huomenta!!!

Aamu valkeni, olin nähnyt monia unia Reinosta, hän unessani mm. heitti iloisena kuperkeikkaa.
Sitten menin katselemaan toivottaakseni hyvät huomenet. Ja kissaa ei missään. Arvo ja Piu vaan katselivat tyynesti kuin ei mitään kissaa olisi koskaan ollutkaan.
Minä haen ja haen ja haen ja käännän koko asunnon ympäri. Sitten juoksin ulos katsomaan, että jos olisin harrastanut unissakävelyä ja päästänyt Reinon ulos. Lumessa ei mitään jälkiä.
No, itkuhan siinä jo tuli. Sitten hälytin Alapönttölän apuun. Helliksen kanssa haimme ja haimme ja haimme. Kissaa ei missään. Minä jo luulin nähneeni unta koko kissasta, mutta Reinon omat leikkikalut lattialla todistivat, että kyllä hän on tänne eilen tullut.
Jokin Arvon olemuksessa kieli siitä, että kyllä yöllä on käyty neuvotteluja kunkun paikasta! Arvo tepastelee kuin Euroopan omistaja ympäriinsä, ei ole tietääkseenkään vieraasta kissasta... Eikä paljasta millään tavalla uuden tulokkaan olinpaikkaa...

Epätoivoni viimeisillä äärirajoilla jatkoin hakemista. Menin sitten seitsemännen kerran kylpyhuoneeseen, siirsin hiekkapussia hiukan syrjään - ja siellä!!!
Kaapin alla lymyilee meidän Reino! Koetin häntä silittää, mutta sainpas viisipiikkisestä kynsilleni!
On täytynyt yöllä käydä niin, että Arvo on osoittanut uudelle tulokkaalle Arvojärjestyksen alkeet ja nyt sitten Reino on siirtynyt mietiskelyosastolle sulattelemaan.
Kyllä tämä tästä, annamme heille kaikille aikaa sopeutua ja hyväksyä toisensa. Tuskinpa koskaan niin käy, että uutta hyväksytään aivan mukisematta joukkoon.
Nauroimme Helliksen kanssa sitä, että kuinkas kauan Kaapokin oli kaapin alla, vaikka ei huushollissa toisia kissoja olekaan.

Tämä on siis Pönttölän jännittävin jatkokertomus!

[Risto]

  Vautsi, mikä juttu.

[Jarmo]

Hyvä että löytyi 

 Varmasti tottuvat toisiinsa ehkä siinä vähän tarvitaan aikaa ja Arvolle käytös koulua 

[käenpiika]

Johan on ollutkin Hömiskellä melkoinen aarteenetsintä heti aamusta.Toivotaan kuitenkin,ettei Arvo ole antanut liian ankaraa tervetulotoivotusta Reinolle
Tämähän on suorastaan jännittävää saada lukea Hömiksen uuden perheenjäsenen sopeutumistarinaa täällä pönttölässä.
Toivotaan kuitenkin,että kolmesta kissasta tulee vielä mitä parhaimmat leikkikaverit keskenään

[Jarmo]

Unohtui kysyä, mutta varmaan viispiikkinen oli aika terävä 

[Rouva Hömötiainen]

Jarmo!

Oli aika terävä tuo viisipiikkinen! Mutta olenhan näihin tottunut. Annan hänen nyt aivan rauhassa sulatella, nostin poikien pissa-astian sieltä pois. Reino saa nyt rauhoittua. Katkarapuja hänelle on luvassa.

[iipa]

Ei tule ala- ja yläpönttöön villakoiria sängyn alle, kun siellä on kissa!

[Kaarin]

Onpa jännä jatkokertomus.  Jatkuu huomenna..
Eikös jonkun kuunnelman loppuun aina sanottu noi sanat?

[Jarmo]

Tämän Reinon Arvoisan Pikku  kertomuksen täytyy jatkua tänään 

[Kaarin]

Niin täytyykin.   Tuli vaan mieleeni noi Jatkuu huomenna, sanat.

Antoisaa patikointia Jarmolle, jos ja kun lähtevät reissuun.

[jaTa69]

Mukava ja tuttukin tarina, vaikka täällä vain yksi kissa kerrallaan.
Kyllä Elmeriäkin sai pienenä kerran etsiä "kissojen ja koirien kanssa" 

Joka paikka käänneettiin ympäri ja löytyihän se lopulta piirongin vetolaatikosta vaatteiden seasta 
Uskomattoman pienestä raosta kissanpentu pystyy itsensä tunkemaan, kun oikein haluaa 

[Marle]

Reiska ja Arska     Jos ne on...



tai

kaikki kolme...

[Sus]

Kyl ne sopeutuu mut aikaa voi mennä. Mul meni se kuukausi kun otin kahden kissan sekaan uuden kissanpennun. 

Muistan, kun muutin tähän mummonmökkiin. Kirsikka- ja Tiitu - kissat tulivat kantokopassa. Kirsikka tuli heti kopasta ulos ja alkoi tutkimaan paikkoja saman tien, Tiitu-kissa ei tullu kopasta ulos kahteen tuntiin vaikka koppa oli auki. Sen jälkeen se KATOSI! Olin ihan kauhuissani, kun etsin ja etsin ja etsin, eikä mulla ole kuin 40 neliömetriä tilaa. Pelästyin, onko se jotenkin päässyt luikahtamaan muuton yhteydessä ovesta ulos... Vihdoin löysin sen viimeisestä nurkasta keittiöstä taskulampun avulla. Siinä oli karsee pyramidi tuoleja ja keittiön pöytä, kun nuo muuttomiehet suunnilleen heitti kamat sisään komeiksi kukkuroiksi. En ollut mahtunut sinne etsimään. Keittiön nurkassa kaapin alla oli Tiitu 18 TUNTIA! Taskulampulla sain tassun näkyviin. Huh, helpotus. 

[Sus]

Tiitu on muutes mustavalkoinen pitkäkarvainen norjalaisen metsäkissan näköinen. Terkkuja Reinolle!

Tiitu sai kerran pennut. Kaksi pitkäkarvaista ja yksi lyhytkarvainen (Kirsikka). (Oli neljäskin, mutta menehtyi 5-päiväisenä, sillä oli rassukalla kitalakihalkio. Yritin syöttää sitä pipetillä, kun huomasin, että se ei ime. Tiitu huomasi saman ja hylkäsi sen.    )

 Niin, Tiituhan teki "sen tempun"... Mulla OLI tarkoitus, että yhdet pennut haluaisin teettää, mut ei ollu tarkoitus silloin vielä... Asuin Kotkan kaupungin keskustassa, paritalossa, niinku omakotitalon näkönen... (ihme että semmonen on jäljellä kaupungin melkein keskustassa), Tiitulla oli juoksuaika. Oli marraskuu n. klo puoliyö ja ulkona satoi vettä. Olin ikkunassa tupakalla (shame on me), niin Tiitu hiipi äänettömästi mun selän taakse ja teki kamikatse-hypyn mun olkapään yli ikkunasta ulos! Lähdin juoksemaan sen perään kerrostalojen väliin, koska tiesin mitä tulee tapahtumaan. Mä juoksin siellä vesisateessa asfaltilla villasukat jalassa ja yritin saada sen kiinni... onnistumatta. Seuraavana päivänä Tiitu palasi kotiin, näin tilanteen, saattajana oli kaksi kollia... Toinen ihan Kirsikan näköinen paksuposkinen kolli ja toinen laiha pikimusta (Yks Tiitun pennuista oli pikimusta, mutta pitkäkarvainen, nää kollit oli molemmat lyhytkarvaisia). Että en nyt sit tiiä kuka on kenenkin isä...