Tulostusversio

Ole hyvä ja kirjaudu tai rekisteröidy.
1 tunti 1 päivä 1 viikko 1 kuukausi Ikuisesti
Kirjautuaksesi anna tunnus, salasana ja istuntosi pituus

[käenpiika]

Mukavaa lukea,että Reino on hyväksynyt Pikku-Piun nukkumaan samaan sänkyyn  kanssaan.

[Jarmo]

  Mitäs tänään aamulla on kolmikko puuhaillut

[Rouva Hömötiainen]

Kiitos kysymästä! Oli hiukan kiireinen aamu töihin lähdön takia.
Mutta kyllä meillä vauhtia riittää! Arvo ja Reino ottavat väliin niin tömäkästi yhteen, että voisi luulla heidän oikeasti tappelevan. Mutta aivan leikkiä se vaan on. Tai miten lienee heidän itsensä mielestä?

Reino on ruvennut vaatimaan hirveästi hellittelyä. Olen pitänyt häntä paljon sylissä, mutta siitäkös Arvo on heittäytynyt mustasukkaiseksi! Kyllä siinä riittää hellimistä, kun kaikkia kolmea tasapuolisesti koetan kohdella.

Jos Alapöntössä on Lilliäinen, niin meillä on Lelliäinen!!!

[Mesis]

Ihana nimitys, Lelliäinen  . Kiva kuulla juttua kolmikosta.

[Rouva Hömötiainen]

Hiukka kuulumisia Reino Reppuhoususta.
Reinohan haettiin meille 2. päivä helmikuuta elikkä on ollut täällä nyt runsaat kolme kuukautta. Niinkö vähän aikaa vasta?

Alku ei ole tietystikään helppoa, kun on kyseessä aikuinen kissa, joka on jo kokenut yhtä sun toista.

Nyt on sitten kaikki loksahtanut kohdalleen. Mistä sen tietää? En minä vaan osaa sanoa!
Mutta sen vaan tuntee kaikenlaisista pienistä asioista. Siitäkin esimerkiksi, että kun teen käsitöitä keittiön pöydän ääressä, niin siihen ilmestyy kissamirri, nostaa käpälänsä polvelleni, hyppää siitä pöydälle ja petaa itselleen hyvän makuupaikan käsityöni päälle. Sitten puskee päällänsä minua, rapsuta, rapsuta rakas mummi! Ja jos hetkeksi keskeytän, tulee käpälä ja muistuttaa, rapsuta lisää!
On erittäin hellyyden kipeä, jaksaa leikkiä Arvon kanssa, ja on erittäin rauhallinen. Pelkää kylläkin erikoisesti pölynimuria (mutta onneksi laiska mummi sitä harvoin käyttää), pelkää jonkin verran vielä vieraita ja hissin ääntä - sille mennään joskus eteiseen murisemaan!

Mutta summa summarum: uskallan sanoa, että Reino Armas Reppuhousu on sopeutunut ja ottanut meidät perheekseen  ja kodikseen.
Ja siitä olen erittäin onnellinen ja ylpeä, että yhdelle "läpinäkyvälle" kissalle olen antanut kodin ja rakkautta!

Lisäys:
rakkaushan on molemminpuolinen tunne - en voi väittää, että heti ensinäkemältä olisin Reinoon rakastunut. Eihän minulla ollut mitään tietoa tai taustaa hänestä. Kyllähän jokainen sen tietää, mitä on rakastuminen. Vaatihan se jotain muutakin kuin vaan ensitapaamisen - vaikka olisikin sitten rakkautta ensi silmäyksellä.
Ennen kuin minäkään voin sanoa olevani kiintynyt Reinoon, on se vaatinut oman aikansa. Täytyy oppia toisen tapoja ja luonnetta ymmärtämään. Me emme rakastuneet ensi silmäyksellä, emme. Ensisilmäyksen jälkeenhän Reino meni piiloon, mutta onneksi ei koskaan pelännyt minua.
Nyt olemme löytäneet sen yhteisen "lelliäiskielen" ja se toimii - ja nyt tunnemme olevamme kokonainen perhe!

[käenpiika]

Ja kaikilla noilla hellyyden tarpeen osoituksilla Reino Reppuhousu osoittaa luottavansa sinuun Hömis ja Arvo ja Pikku-piu myöskin ovat sopeutuneet hänen tuloonsa ja oloonsa yhteisessä kodissanne.Rakkautta  ja hellyyttä hän on saanut paljon.

[Jarmo]

  Hienoa

[Rouva Hömötiainen]

Niin, tähän voisi sanoa kuten tyttäreni joskus pienenä.
Hän katsoi valokuvaa, jossa isäni ja äitini halasivat toisiaan (eivät olleet enää nuoria) ja totesi: "Ne rakastaa."

Niin, mekin, koko perhe rakastamme toisiamme. Ja Reinokin uutena perheenjäsenenä on nyt rakastettu ja toivottu perheenjäsen.
Ei totisesti ole helppo homma ottaa perheeseen täysin tuntematonta kissaa tietämättä mitään hänen taustastaan. Kissanpentu on helpompi, koska pen nulla ei ole vielä mitään taustaa ja sen on helppo sopeutua uuteen perheeseen. Mutta aikuisen kissan sopeutuminen uuteen perheeseen ja aikuisiin kissoihin ei ole mikään helppo nakki!
Mutta, me ollaan nyt voiton puolella ja siitä olen onnellinen!

[hippiäinen]

Olipa kaunis kertomus Reino Reppuhousun sopeutumisesta uuteen kotiin ja sitähän se rakastuminen on molemminpuolista tunnetta   

[Rouva Hömötiainen]

Ja taas Reppuhousutarinoita.
Reinohan alkuun siis oli erittäin pelokas ja arkaili kaikkia meitä muita. Sitten kun alkoi vähän tottua uusiin oloihin ja lajitovereihin, niin alkoi jokin ihmeellinen isottelu Pikku-Piuta kohtaan. Hän ajoi Pikkuisen aina lipaston päälle ja Pikkuisen pissaaminenkin alkoi olla ongelma, kun aina oli Reino ajamassa takaa. Jouduin Piun viemään usein vessaan suljettujen ovien taakse pissalle, että sai olla rauhassa.

Mistä moinen käytös? Oliko se sitten jotain sellaista, että ainoana kissana elänyt Reino ei sietänyt toisia, pelkäsikö hän jäävänsä vaille rakkautta ja huomiota....?
No, kuten kerroin, sitten jokin loksahti kohdalleen ja Reino alkoi lähestyä minua hellyydenosoituksillaan ja minä vastasin niihin samoin.
Tuliko Reinolle siinä vaiheessa sitten varmuus siitä, että hänkin on perheemme rakastettu jäsen - en tiedä.
Mutta nyt Pikkuinen Piu saa kulkea rauhassa, syödä samasta ruokakiposta ja käydä rauhassa pipalla toisten häiritsemättä.

Enpä oikein tiedä, mutta olen onnellinen perhesovun löytymisestä. Tokihan pojat ottavat yhteen ja väliin näyttää hurjaltakin, mutta ei se sen kummempaa ole kuin että "pojat on poikia"!!!!

[Mesis]

Kaksi käsittämättömän ihmeellistä ja lopulta onnellista tarinaa Reino Reppuhoususta ja Kaapo Lilliäisestä. Ei voi muuta kuin onnitella ylä-ja ala-Pönttölän väkeä. Hienon työn olette tehneet.

[Rouva Hömötiainen]

Nyt minä sen vihdoin keksin!
Kun tuossa aiemmin pohdin, että mistä sen tietää, että nyt on loksahtanut kohdalleen.
Olen opiskellut tässä käytännön kyökkikissapsykologiaa ja oivalsin.

Meillä täytyy olla jokin yhteinen rituaali - jolla osoitamme kiintymystämme. Se ei tule ihan heti, vaan ajan kanssa.

Ja Reinon kanssa se on tämmöinen:
kun tulen aamulla makuuhuoneesta, on Reino ruokailupöydän päällä (se on hänen nukkumapaikkansa). Sitten Reino urahtaa minulle huomenet, nousee ylös ja tulee pöydän päähän. Minä menen siihen ja Reino puskee minua naamaan ja minä rapsuttelen häntä korvan takaa ja harjaan harjalla.
Tätä tapahtuu myös päivällä - ja aina samassa paikassa.

Se on Reinon ja minun hellimisrituaali!
Onhan kaikille eläimillä tällaisia tiettyjä rituaaleja, joilla ikäänkuin vahvistetaan yhteenkuuluvuuden tunnetta.
Tätä se oli se oivallus, että nyt meillä toimii!!!

[hippiäinen]

Ihanaa kerrontaa ja hieno hellimisrituaali Reino ja Rouva Hömötiaisella  

Näinhän se on että eläimillä on keskenään tiettyjä yhteenkuuluvuuden tunnetta lisääviä rituaaleja kun luonto-ohjelmia seuraa ja
myös ihmisten ja lemmikkien välillä on yleensä omat hellimisrituaalit .....  

korj kirj virh

[käenpiika]

Ihanaa molemminpuolista rakkautta  Hömiksen ja Reinon    välillä  On varsinainen Happy End kaiken sen jälkeen,kun Reino sai uuden rakastavan kodin Hömiksen luona.

[Rouva Hömötiainen]

Tässä meidän aamua!
Vauhdikasta menoa on pojilla.