Arvo tuolissa ruokapöytä, Piu tuolissa iso eteinen, missäs Reino?
äsken oli kylppärin ovella... otsalamppu kehiin, saanko syttymään
joo,
Reino kylppärissä, käynyt pipalla, hiekat pussiin, sitten lässytyskierros:
matalalla, siirappiäänellä "mitä mummin ville-pilliäinen - oletkos käynyt pipalla - haisteletkos mummin sommea - tuleekos meistä kaverit - rakastan sinua ylikaiken -"
kevyt haistelu - lähestyminenkin - hiukan ettensanoisi halveksiva katse = älä viitsi lässyttää ei tehoa minuun
nyt naama kylppärin ovella: tästä katselen ja tarkastelen, että mihin ihmeeseen olen joutunut - onkohan tämä aivan täysjärkistä porukkaa
kuinkahan nuo kaksi ovat tämän tähän mennessä kestäneet - tuo vaikuttaa aika omituiselta - kuinka se pystyy lässyttämään ja aivan totisella naamalla
kierros olohuoneessa jatkuu, Arvo tuolissa/ tutkitaan ja haistellaan / Arvo ei ole näkevinään = tylsä juttu, ei enää kiinnosta, kissoja olen nähnyt
jokainen ruokapöydän tuoli haistellaan, vieraita on siis ollut, baaripöytä vinosti kiertäen edetään keittiöön, ruokailu ei kiinnosta (ei muuten ole syönyt lainkaan täällä ollessaan)
jännittynyt hiljaisuus, Piu ja Arvo eivät enää reagoi, ehkä kohta Reino alkaa saada lisää tilaa
menin hiljaa kylppäriin, otin Reinon oman harjan, ja arvatkaas,
sain aivan hiukan pikkaisen harjata Reinoa!!!
Selvästi tuntui nauttivan, mutta pian antoi ymmärtää, että nyt riittää. Oliko siihen syynä tuo kylkiäisenä tullut lässytys vai luontainen pelko
Nyt sitten maataan kylppärin lattialla - antoi mummin hoitaa iltatoimet, selvästi näytti naurattavan, kun mummi veteli tummelia naamaan -
onkohan tuo mummi vai lehmä????
![Nauraa [:-DD]](http://mylly.hopto.me:8080/pkfoorumi/Smileys/Ponttola_1/9.gif)
Hänellä tuntuu olevan itsetunto paikallaan - osaa olla varovainen siinä missä pitää, mutta ei alistu jokaiseen murinaan vaan hakee paikkaansa
Paljon on tehtävää, ei uusi kissa (ja tämä avioerolapsi) voi heti sopeutua uuteen perheeseen, aikaa ottaa meiltä kaikilta, mutta : mikään ei ole mahdotonta!