Tulostusversio

Ole hyvä ja kirjaudu tai rekisteröidy.
1 tunti 1 päivä 1 viikko 1 kuukausi Ikuisesti
Kirjautuaksesi anna tunnus, salasana ja istuntosi pituus

[Rouva Hömötiainen]

Ja hän on jo nyt kaunis. Ei hän ole mikään rähjä.
Rodulle (puoliksi vaan norjalainen) on tyypillistä pitkä turkki. Ja sellainen Reinolla onkin, etenkin jaloissa. Hiukan kiharainenkin, joka antaa vaikutelman "rähjäisyydestä".
Hän on kaunis ja komea nuori mies!

[Jarmo]

Mitäs tänään on puuhailtu yläkerran ja alakerran kissalassa     

[Ansku]

Komea on Kissuus! Ja rohkeaksi tullut, kun antaa kuvatakin! 

[Jarmo]

Vieläköhän tulee raporttia päivän tapahtumista 

[Rouva Hömötiainen]

Olen ollut lomalla ja poikia hoitelemassa. Hiukan oli erimielisyyttä päivällä, Arvo Aatelinen koetti näyttää ja samaa teki myös Pikkuinen Piukulainen.
Mutta Reinopa ei vähästä lannistu.
Kylppäri on kyllä hänen tukipaikkansa, sinne vetäytyy.
Taas illan tullen tuli kuitenkin esille ja kierteli joka paikan tutkimassa. Nousee takajaloilleen ja haistelee pöydän päällä olevaa kaveria. Ihan uteliaisuuttaan.

Tällä hetkellä hän makaa eteisen matolla ja ...

KUORSAA!!!
Reino Reppuhousu ei ole mitenkään ylipainoinen - en tiedä, mistä tuo kuorsaaminen johtuu. Se on kyllä erittäin kodikasta ja mukavaa kuunneltavaa. Hän ilmeisesti kokee olonsa turvalliseksi, koska uskaltaa painua noin täydellisesti unten maille.

Mutta tietäisittepä Alapönttölän kuulumiset! Sieltä kuuluu vallan uskomattomia juttuja - Hellis varmaan antaa raporttia!

[Ansku]

Kaipa kissoillakin voi olla polyyppeja nokassa, niinkuin ihmisilläkin... Minun ukilla oli, ja se kuorsaus oli jotain spektakulääristä.

Niin kauan kun kuorsaus ei tunnu kissaa haittaavan, ei kai sillä mitään väliä ole? Jollei sentään ihan yöunia häiritse... 

[Jarmo]

Mennäkö nukkumaan vai odottaako raporttia alapönttölästä 

[Rouva Hömötiainen]

Hitsi, en enää viitsi soittaa Alapönttölään - huomenna siellä on kiireinen päivä, mutta katsotaan sitten - siellä on tapahtunut valtavaa kehitystä!! Siis hyvään suuntaan!

[Jarmo]

Hienoa 

[hippiäinen]

On tää kertomus mukavaa seurattavaa 

[Risto]

On tää kertomus mukavaa seurattavaa 

Niin on. 

[Rouva Hömötiainen]

Kiitos, ja ihanaa on olla tässä kaikessa mukana. Ihanaa on ollut antaa koti kissalle, joka ei sitä aivan itsestään selvästi olisi saanutkaan.

Kyllähän kissanpentu ja etenkin rotukissan pentu kodin saa - mutta tuollainen jo vanhempi, avioerolapsi tai sitten vallan villi pihakissa - hänelle  ei ole niin itsestään selvää saada uutta kotia.
Saa olla onnellinen, kun voi antaa mahdollisuuden !

[Ansku]

Hupaisaa sitten taas on se, että minä nimen omaan halusin aikuisen kissan... pennut osaavat olla niin rasittavia. Ja kun Luiperosta joskus kaukana tulevaisuudessa aika jättää, luulen että se on toinen aikuinen kissa sen jälkeen...

[Rouva Hömötiainen]

Niin, pennuthan ovat vallan suloisia, mutta todella myöskin "rasittavia". Kaikkihan kissanpennusta tykkää - mutta täytyy myös muistaa, että niistä on oltava vastuussa suunnilleen seuraavat ehkä 20 vuotta. Tietysti vastuu on myös aikuisesta - ei ne mitään leikkikaluja ole!

Aikuisen kissan sopeutuminen - varsinkin toisten kissojen kanssa - on hankalampaa. Aina ei edes onnistu toivotulla ja haaveillulla tavalla. Ehkä ei hyväksytäkään siten kuin itse olisi toivonut.

Mutta kotia tarvitsevalle on koti annettava.

Mutta meidän talossa eletään nyt jännittäviä hetkiä: alempana ja ylempänä koetetaan saada uudet perheenjäsenet tottumaan ja kotoutumaan. Tämä on antoisaa ja mielenkiintoista.
 

[Ansku]

Minusta tuntuu joskus, että aikuisen "vaivaan" on helpompi sopeutua kuin pennun... Pennulla kun usein on vain kolme vaihdetta: riehuu-syö-nukkuu ja jokaiseen menee suunnilleen sama aika. Ja kun pitää yrittää nukkua, niin helpompaa on antaa aikuisen kissan vaikka murjottaa sängyn alla koko yön ja päivän (niinkuin Luipero teki) kuin herätä vahtimaan pentua joka kolmen tunnin väli. Mummiälest.