Raskas päivä on ollut. Ja ilta vielä raskaampi.
Suruviesti tavoitti heti aamulla töissä, pitkäaikainen, hyvä työtoverini oli menehtynyt eilen.
Hän oli minulle paitsi työtoveri myös ystävä, jonka kanssa monet mukavat juhlat, teatteriretket ja matkat tehtiin.
Käsittämättömältä tuntuu - ystävä on poissa.
Mutta, kyllä tässä jaksetaan.
Pyydän, ollaan niin kuin ei mitään olisi tapahtunut. Tässä on sulattelemista.
(Pakko on vaan saada kertoa tuo, koska minua ainakin kertominen helpottaa)