Eipä alapönttölässä muuten mitään ihmeellistä paitsi eilen, kun ajattelin, että kai se Kaapo alkaa jo olla niin rohkea, että voisi ottaa vieraita vastaan. Suuressa viisaudessani suljin makuuhuoneen oven juuri ennen ovikellon soittoa ja seurasin tilanteen kehittymistä. Kaapo kurkisti varovasti olohuoneesta ja näki vieraan naaman tuijottavan ulko-ovelta. Apua! Karkuun ja pian mutta mihin? Ovi turvapaikaan suljettu ja joku painoi paniikkinappulaa. Pienen kissan päässä sireenit soittivat kakofoniaansa ja siniset valot vilkkuvat.-Pahuksen kartano, kun täällä niitä huoneita riittää
Kyllä minä muistin varmasti väärin sen makuuhuoneen paikan. Ei kun uudestaan ovelle. Kummallista, ei tästä vaan pääse. Mitäs nyt tehdään, pakoon vaikka maton alle. Ei sittenkään, kokeillaan kerta vielä. Uskottava se on, jotain on pahasti pielessä. Parvekkeelle ja pian, mutkat oikaisten, yli hirvän pölynimurin sitten maton poikki ovelle. Nopea vilkaisu taakse ja syöksy ovenraosta perimpään nurkkaan pöydän alle.
Tilanteen mentyä ohi kävin parvekkeella sanomassa Kaapolle, että voit tulla esiin mörkö lähti jo. Ja niin tämä rohkeuden perikuva, kaiken nähnyt kujakolli tassutteli perässäni sisälle ja asettui sohvalle ottamaan vastaan kiitokset hyvin hoidetusta vartiokissan toimestaan.
Tänä aamuna ei ollut merkkiäkään minkäänlaisista henkisistä vaurioista: HENKILÖKUNTA! Vessa on vetämättä, ruoka on loppu, vesi eilistä ja te vaan makaatte. YLÖÖÖÖS JA HETI!!!!
![[XX]](http://mylly.hopto.me:8080/pkfoorumi/Smileys/Ponttola_1/tickedoff.gif "Tuohtunut")
