Luin Jarmon tekstiä tuolta ylempää, että kevättä kohti mennään vauhdilla, ja niin se tietysti on . Kuopus valmistautuu torstain penkkareihin, ja perjantaina tanssivat vanhat. Ne ovat taattuja kevättalven merkkejä
Itseltä meinaa vain työ viedä välillä kaikki voimat ja nyt tuntuu vielä flunssakin tuleva.
Pitäisi lähteä koiralenkille,se voisi koiran lisäksi piristää minuakin.
Huomasin Telkkisen kirjoittavan , että hänen vanha koiransa on edelleen ”tyttöjen” perään. Niin on tämä meidänkin tipsuveteraani, vaikka on melkein sokea ja selkäkin raihnainen. Kun tyttökoira tulee vastaan, niin rinta röyhistyy, pää nousee pystyyn ja häntä vipattaa.
Kun koira on ollut perheessä kauan, siitä luopumista on tosi vaikea ajatella.
Telkkiselle toivon, että koirasi vielä paranee.