Mun eka koira, kultainen noutaja oli eka kerran veteen mentyään aivan vesihullu. Piti aina pidätellä, että ei menis jokaiseen lampeen.
Toinen, sekarotuinen, kultainen vesseli, ui jos me ihmisetkin uitiin, ei ollut kovin innokas.
Sandy, jonka kuolema vieläkin sattuu, oli siis sakemanni ja tosi kova uimaan. Aina innoissaan veteen, kun olimme rannalla.
Bruno, Sandyn veli, ei oikein osoita innostusta rannalla. Mutta kun ottaa huomioon koiran duunin, niin se on aina hieman ajattelukannalla ja odottaa aina vapaallakin isännän sanaa. Kun mies on uimassa, niin koira on heti myös siellä.
Ja vaikka hevosista ei kysyttykään, niin kerronpa kuitenkin:
Blackie, luonteeltaan hieman oikukas, ei mene mielellään veteen.
Lusia, suomenhevonen kastautuu mielellään ja sen selässä olen usein seilaillut
Morning Flash eli Salama, menee äitinsä Lusian perässä minne vaan. Ei ui, vaan seisoskelee vedessä ja tykkää kun sitäkastellaan.