Pönttö on kuvausta varten nostettu kepin nokkaan ja se nojaa vapaasti puuta vasten, eli sitä ei ole vielä kiinnitetty puuhun.
Pönttöjen kiinnitykseen käytän parin millin paksuista kuparilankaa.
Langan alle laitan halkaistusta oksasta palat ettei lanka painu puun sisään.
Kuparilanka on kestävää, koska se venyy puun kasvaessa.
Toki tarkastan pönttöjen kiinnitykset säännöllisesti ja kerään suurimman osan pöntöistä talveksi varastoon.
Pönttöjen puhdistuksenkin teen jo loppukesällä..
Vain pöllöjen pöntöt saavat olla maastossa ympärivuotisesti, koska pöllöt hakeutuvat niille jo talvella.
Isot viirupöllön pöntöt painavat niin paljon, ettei niitä viitsisi muutenkaan olla alvariinsa ripustelemassa uudelleen.
Kuten joskus täällä kerroin, niin ylläpidin parhaimmillaan yli sataa pönttöä.
Voitte kuvitella mikä työmäärä niissä oli joka kevät ja syksy.
Olen vähentänyt tuota pönttöjen määrää huomattavasti, koska pöntötysalueellani on nykyisin paljon luontaisesti koloja.
Tämä siitä syystä, että tuota aluetta hoidetaan luontaisesti, eli puita ei kaadeta ja lahopuuta on runsaasti.
Tikkoja siellä on paljon ja ne koveravat jatkuvasti lisää koloja.
Pönttöjen rakentelu ja kehittely on niin mukavaa touhua että joka kevät on pakko olla kehittelemässä jotain uutta.
Lisäksi on nuo haukkojen tekopesät joita olen nyt pari tehnyt.