Niin , tänään oikein huomasin miten kovaa taistelua elämä luonnossa on.
Kahden maissa, ulos vilkaistessani ihmettelin lintujen täydellistä puuttumista.
Sitten huomasin varpushaukan pensaassa. Katseli ympärilleen.Kipaisin hakemaan
kameran ja syöksyin ulos. Kaveri oli rynnimässä sisään pensaaseen. Mutta nousi
sitten ylös pensaan oksalle istumaan. Minä siinä kameran kanssa sohin ja samassa
sitten haukka lensikin pois. Ilman saalista tällä kertaa.
Kun en kestä toista kertaa viimetalvista. Silloin annoin haukan rauhassa römytä pensaassa
ja napata tintin. Onhan täällä lintuja muuallakin. Menköön nyt tämän kerran sinne muualle.
Puoli neljän aikoihin olin lähdössä uimaan. Ulkona kamala meteli. Kaikki linnut huusivat
ja lentelivät ympäriinsä.Oli tiaiset, mustikset, varpuset, keltasirkut ja viherpeipot yhdessä
tuumin hosumassa. Yritin katsoa onko haukkaa jossain. Mutta ei ollut. Kuusen oksalla kökötti
pikkuinen varpuspöllö. Tiainen lensi aivan viereiselle oksalle ja manasi sille. Toiset lentelivät
ympärillä ja yrittivät rähjäten ja syöksyen pelotella palleroa. Se vain käänteli päätään
ja katseli toisten touhuja.
Koska minulla oli kiire, en ehtinyt seurata miten tuossa kävi.
Huomasin kuitenkin että linnut ovat hiirenhiljaa kun haukka on maisemissa,
mutta huutavat varoitushuutoa kun varpuspöllö on paikalla.
Oli meidän tirpoilla rankka päivä taas tänään. Kaksi saalistajaa ainakin ja pakkanen.
Voi pikkuisia taistelijoita