Tämä tikka on luonteeltaan hyvin säyseä ja enempi seurallinen kuin edellistalven tikat. Jokin haukka tai mahdollisesti varpuspöllö popsi rähinätikat poskeensa viime keväänä. Vai minne lie kadonneet, muttei velmuja ole näkynyt.
- Kai se luonto pitää omistaan huolta. Ja onhan kaikissa muissakin linnuissa huikeita eroja. Toiset on niin arkoja ihmisen kohdatessaan, kun toiset alkaa heti tutkailla, olenko ystävä vai vihollinen. Tää kuvan tikka käy ikkunan takana läskiä syömässä, ihan kaikessa rauhassa. Ensin se tsiikailee ikkunaanpäin ja sitten alkaa syödä hanakasti. Kuvata voin sitä ihan mielin määrin eikä se välitä minusta, kun olen lasin takana. Närhet kun näkee meitin niin ne jo kauempaa kurvaa metsään takaisin, vaikka olen täällä sisällä kotonani, josta en voisi tehdä niille yhtään mitään. Ne on säikyteltyjä ja siksi lähtevät pois heti kun näkee ihmisen ja rääkyvät vielä metsässä mennessänsä.
Pakkasella en tyrkyttäydy lähelle ruokintapaikkaa ettei kenenkään tarvitse lähteä karkuun. Nyt on ruokinnan oltava kaikille metsäneläjille avointa ja niin runsasta kuin itsekullakin on mahdollista. Et tällälailla se menee....