Pikkuinen Wäinö nukkui tänään iltapäivällä pois ja lensi
Sateenkaarisillalle odottamaan tyttöystäviään ja lapsiaan
sekä meitä ihmisystäviään.
Ei ole Wäinöllä enää tuskia ja siellä pystyy jälleen juoksemaan
eikä kipuja ole.
Wäinö pääsee omppopuun alle lepäämään kuten siinä laulussakin sanotaan.
Minulle se laulu on aina ollut meidän Wäinönkin laulu.
Minua itkettää ja on ikävä pikkugekkostamme
