Kyllä se on surullista luopua rakkaista lemmikeistä, ei voi mitään. Erkille
![Halaa [:30]](http://mylly.hopto.me:8080/pkfoorumi/Smileys/Ponttola_1/hug[1].gif)
Meiltähän kuoli Joulun alla 16v kissamme ja ikävä todellakin jäi. Monta kertaa sitä luuli vielä kuulevansa tutut tassujen kopinat (kyllä ne kissan tassutkin joskus kopisevat) ja kaupassa tuli kuljettua eläinruokahyllyjen kautta, vakkei kisua enää ollutkaan. Eihän sitä osannutkaan olla ilman kissaa, kun sellainen on melkein aina pikkutytöstä lähtien minulla ollut ja niinpä meillä onkin nyt kaksi kissapoikaa. Molemmat kulkukissoina eläinhoitolaan kiinni otetut ja joille ei omistajaa löytynyt. Toinen on Teppo, (luultavasti) vanha ja erittäin arka kolli (tai siis oli kolli, kun reilu viikko sitten p....t poistettiin), joka vieläkin pysyttelee mieluiten sängyn alla ja toinen on nuorempi, erittäin leikkisä ja lutunen leikattu Matti-poika. Matti viihtyy sylissä ja antaa rapsutella ja muokata miten vain, eikä kynnet ole koskaan esillä. Tänään todettiin sekin, että Matti osaa avata ovet

, hyppäämällä kahvalle, siis kissasta poispäin avautuvat ovet
![Nauraa [:-DD]](http://mylly.hopto.me:8080/pkfoorumi/Smileys/Ponttola_1/9.gif)
.
Eihän ne uudet lemmikit ihan kokonaan sitä entistä rakasta korvaa, mutta kovasti paljon auttaa suruun.
![Hymyilee [:-)]](http://mylly.hopto.me:8080/pkfoorumi/Smileys/Ponttola_1/2.gif)