Voi miten surullista. Tuo että rakas lemmikki joutuu lähtemään juuri noin, on varmaan kaikkein kurjinta.
Ja vielä elämänsä alussa. Olen huomannut että mitä enemmän joutuu huolehtimaan lemmikistään, sen rakkaampi se usein on.
Itselläni juuri pelko samanlaisesta ratkaisusta saa hyvin ymmärtämään sinun ja vaimosi surun ja kaipauksen.
En tiedä onko tämä ketju oikea paikka kertoa eräs tapahtuma viime syksyltä. Mutta olin menossa noutamaan meidän Onnin erikoisruokaa eläinlääkäriltä. Siellä oli kaksi naista odotushuoneessa. Kummatkin itkivät. Heillä oli kisu kuljetuslaatikossa. Menivät sitten sisään ja minulle tuotiin ruoka sinne odotushuoneeseen. Hoitaja sanoi että antaa naisten olla rauhassa kun heillä on surullinen juttu. Kisu nukutetaan ikiuneen. Ja sitten minäkin itkin kun kävelin kotiin.
Pelkään niin tuota tilannetta. Mahdanko lainkaan sitä kestää jos se joskus eteen tulee.
Jaksamista Erkki ja vaimosi.Kun tietää että on kaikkensa tehnyt rakkaan olennon puolesta mitä voi, toivon että se lohduttaa.
