Tulostusversio

Ole hyvä ja kirjaudu tai rekisteröidy.
1 tunti 1 päivä 1 viikko 1 kuukausi Ikuisesti
Kirjautuaksesi anna tunnus, salasana ja istuntosi pituus

[Sus]

Mä laitan kuvan nukesta joka oli äitini (iso)siskon lelu, nukke on peräisin 20-luvulta. 
Skannattu taas, valo teki jalat kauheen ohuiksi, ei ne noin ohuet oo.  materiaali on sellaista kopisevan kovaa muovia. Vaatteiden alla oleva alue on kankaasta, jollain vällyllä täytetty. Nukke istuu piironkini päällä.

[Vilukko]

Voe Veke taas! Siskolleni aina huusin  aa aa ankka, takapuoli vankka! Nyt vois tehhä toisinpäin huudot,
Kyllä meillä lapsena oli pikkusia nukkeja ja niillä nimiä, varsinkin paperinukkeja, joita tehtiin mahottomasti. Nimet annettin almanakan nimet-sivuilta umpimähkään eli silmät kiinni neulalla johonkin kohtaan, eräskin nukkeni oli sitten Ulla Maini ja siskollani Kaarina Kukka-Maaria..

[Parus Major]

Miten mukava ketju tämäkin. Itselläni on kaksi rakasta lelua lapsuudesta, jotka ovat säilyneet ja kulkeneet mukana. Pepi-koira ja Marja-Liisa nukke Olen ollut n. 4-vuotias kun olen ne saanut.
Pitää ottaa kuva niistä kun ehdin.
Ja todella mukava idea tallentaa lapsuudenjuttuja kuviksi ihan muutenkin.

Itse olen ollut kova leikkimään ja mielikuvitus on ollut huikea leikeissä. Leikki on keksitty mitä vaatimattomimmista "aineksista". Minusta leikki on hyvin tärkeä jokaiselle lapselle ja kaikille pitäisi tarjota mahdollisuus leikkiin mahdollisimman pitkään lapsuuteen.
Kaikki lapset eivät tänä päivänä osaa leikkiä, mutta suurin osa onneksi. Se ei ole lapsen vika, vaan mallit, tv ym virtuaalinen maailma ja tavaran paljous ja leikin tarjonta ovat joiltain osin kadonneet tai jää ainakin muiden virikkeiden varjoon.
Hups! Meni vähän ohi aiheen, mutta olen leikin vankkumaton puolestapuhuja!

[anja]

Mulla ei ole tallella mitään vanhoja leluja, ei ainakaan tänne asti ole kulkeutunut..Sniff..Paperinukkeja tehtiin paljon, ne oli tosi ihania, ja sit ne kiiltokuvat! Yksi pieni posliininen nukkeastiasto on tallella, sain sen kun olin ehkä jotain 8-vuotias..Laitan kuvan siitä kun kerkiin.

[Parus Major]

No, hyvä anja, että edes se astiasto ja muistot tietty!
Paperinukkeja täälläkin tehty paljon ja erityisesti vaatteita. Otettiin mallia, oliko se Anna-lehti jossa oli aina jonkun asusteen malli ja leikkaukset hyvin yksityiskohtaisesti? Ja oliko se Seuralehti jossa oli niitä julkkispaperinukkeja? Carola oli minun suosikki silloin Voi niitä aikoja!

[iipa]

Onneksi on muistot edes-
Muistan Kalle-nukkeni, se oli sellaista kovamuovia ja jalat ja kädet oli kiinni toisissaan kuminaihoilla. Jäsenten päässä oli sellaiset koukut, mutta kuminauhat kuoleentuivat ja irtosivat ja pyöränkumista leikattiin lisää ja sitten olikin edessä kova pikoittaminen, että nauhan sai venytettyä Kallen ropan sisällä jäsenestä toiseen.
Nalleni oli pieni ja kädet hävisivät eli nalle oli kädetön. Jalatkin irtosivat, mutta Äiti teki nallelle sukkahousut ja niin jalat pysyivät mukana. Tämä nalle on kyllä vielä jossain elossa.
Liisa taas oli äitini tekemä, Pää oli ostettu, kaunis ja kikkaratukkainen. Liisan roppaan oli piilotettu itkukone, eli Liisa pillahti poruun kun sen laittoi ensin mahalleen ja sitten selälleen... vai oliko se toisin päin.

Olipas taas mukava muistella!

[Sus]

Julkkispaperinuket oli muistaakseni Apu-lehdessä. Mulla oli ainaskin Lenita Airisto ja Kristiina Hautala, oli muitakin mutten muista. joo paperinukeilla leikittiin paljon ja tehtiin niille vaatteita.

ja entäs Barbit!!!??? Mulla oli "aito" Barbie ja Skipper ja sit semmosia halvempia "epäaitoja" kaks naista ja tietysti KEN!  

[Sus]

Juu siitä mun Reetta-nukestakin lähti ääni, kun sitä keskivartaloa rutisteli. loppujen lopuksi sitä piti melkein hakata selkään, että sai sen äänen kuulumaan.  no ei nyt hakata (kuulosti kamalalta) mut vähän kovemmin ottein piti painaa selästä.

[Parus Major]

Julkkispaperinuket oli muistaakseni Apu-lehdessä. Mulla oli ainaskin Lenita Airisto ja Kristiina Hautala, oli muitakin mutten muista. joo paperinukeilla leikittiin paljon ja tehtiin niille vaatteita.

ja entäs Barbit!!!??? Mulla oli "aito" Barbie ja Skipper ja sit semmosia halvempia "epäaitoja" kaks naista ja tietysti KEN!  

Joo Sus, Apulehtihän se oli ja muistan hyvin tuon Lenito Airisto nukenkin!
Barbeja oli minulla myös, aitoja ja vähemmän aitoja. Kiva leikittävä barbi oli sellainen jolle sai vaihtaa peruukkeja, oli kaksi erillaista peruukkia oikein. Ja Ken - sellainen tietysti oli (ei tainnut muita miehiä silloin vielä ollakaan!)

[Sus]

Mun Barbeilla ei ollu peruukkeja.  Epistä. 

Heh. Korvakorut laitettiin Barbeille niin, että katkaistu nuppineula työnnettiin sinne korvanjuureen.  Barbit on mulla vielä tallella vaatteineen päivineen.

[Liinu]

Nukellani oli guttaperkkapää, johon tuli halkeama sen pudottoa maahan. Nukke ei ole säilynyt muutenkaan. Leluja oli vähän. Kesäisin leikin hyvin paljon käpylehmillä, jotka saivat neljä jalkaa kahdesta pätkitystä tulitikusta. Navetta tuli hiekasta hinkaloineen  ja syötävän nykin pihanurmelta ja sen saivat käpylehmät kapeaan pääpäähän ruuakseen.
Vasikoille tuli myös hiekkakarsinat. Oksien pätkistä tuli haka.
Mieleen on jäänyt myös, että kapeat pajun lehdet olivat silakoita; taisivat olla silloin myytävänä.
Muistuu mieleen sellainenkin tapaus, että äiti ompeli koneela jotakin ja oli nostanut Singeriä peittävän kaarimaisen vanerisuojuksen koneen päältä pois. Menin sen suojaan ja aloin posmittaa jotain, että nyt seuraavat Suomen Tietotoimiston uutiset jne.
Jouluna taisin saada useammankin kerran paperinukkeja ja tietysti Musta pekka -pelin.
Joulun aikaan myös aina leikittiin sellaista, että kuuseen piilotettiin joki esine. Sitä sitten vuorotellen etsittiin.
(Meni vähän ohi aiheen, toivottavasti kukaan ei vedä hernettä nenään )

[Sus]

Voikukan lehdet oli kaloja. Lahoava puunpala oli lihaa ja voikukan kukat oli voita. 

[leila]

Tärkein lelu on Risto-nalle  , jonka sain 2-vuotiaana. Riston kuva tulee myöhemmin pehmo-ketjuun, vaikkei sahapurutäytteisenä kovin pehmeä olekaan.

Osa kiiltokuvista on vielä tallessa. Pitänee niitäkin kuvata.

Kiiltsikoita vaihdettiin "pulitusvihkolla". Siis vihkolla, jonka sivut oli taitettu kahtia "taskuiksi". Taskuun kätkettiin kiiltokuvia, jotka halusi vaihtaa. Sitten ystävä omalla vaihtarillaan aukaisi satunnaisen taskun ja vaihtoi sen sisällön vaihtariinsa. Näin vaihtaminen tapahtui "arpomalla" eikä kukaan voinut valittaa epäoikeudenmukaisesta kohtelusta. 

[Sus]

meilläkin oli pulitusvihko. tuota vihkon nimeä en ois muistanutkaan. 

[leila]

Selitin tuon pulittamisen, kun just vähän aikaa sitten yksi ikätoveri ei ollut ikinä kuullutkaan moisesta.