Aiheesta lemmikit ja lapset.

Mulla on ihan pienestä asti ollut aina joku eläin,kissa,koira,pupuja..
Meillä oli ennen lapsen syntymää kissa,vuoden ikäisenä meille hankittu,kun lapsi synyi niin kissalla ikää lähemmäs 10.v.
Ei hetkeäkään ollut mielessä luopua kissasta kun lapsi syntyi,vaikka nuorempana kissa oli kova käymään kiinni ,puremaan ja raapimaan.
Iän myötä nyt rauhoittunut kovasti.
nyt kissa 10.v ja villi poikalapsi 4v ovat parhaat kaverit.
Kun poika oli ihan pieni ja meno sen mukaista ja pelotti välillä kissan puolesta,mutta kissa vaan pyöri menossa mukana vaikka mahdollisuus oli ihan omaankin rauhaan.
Kissan ruokakupilla käyty lukemattomia kertoja ja hiekkalaatikkokin tutkittu
![Näyttää kieltä [:-P]](http://mylly.hopto.me:8080/pkfoorumi/Smileys/Ponttola_1/13.gif)
Ruokakupit ym voi aina laittaa paikkaan mihin ihan pieni lapsi ei pääse.
Kyllä meillä vaan mahtuu eläimet ja lapsi sulassa sovussa olemaan vaikka pienessä kaksiossa asutaankin.
Ja lapsen jälkeenhän meille on tullut vielä ne hiiret,gerbiilit ja liskokin.
Sopu sijaa antaa.
Ja tuosta kotiutumisesta.
Kun Roope kisu meille n 10 v sitten saapui niin kyllä siinä muutama yö valvottiin kun roope maukui ulos ja piti meitä hereillä.
Ehdin jo miehelle itkeä että vie tuo kissa pois.
Mutta kyllä se siitä.
Ja miksi tosiaan koiran pitäisi olla kaiken aikaa ulkona,onko siihen joku erityinen syy?
Itse en henkilökohtaisesti ymmärrä tuollaisia ulkokoiria,miksi olla koira jos sitä pitää vaan ulkona?
Ei millään pahalla.
![Kukka [:43]](http://mylly.hopto.me:8080/pkfoorumi/Smileys/Ponttola_1/nature-smiley-001.gif)
Jotkut tosi paksuturkkiset koirat kyllä ymmärrän.
Komea on koira ja onnittelut siitä
![Sydän [:34]](http://mylly.hopto.me:8080/pkfoorumi/Smileys/Ponttola_1/love-smiley-006.gif)