Tänään söinkin jo kolmen maissa - ja sitä eilen tekemääni uuniseitä. Laitoin siihen jo eilen - sekoitellessani sitä välillä ja kalapalojen jo annettua vuokaan tilaa - jääkaapista muutaman keitetyn perunan lohkottuina. Tänäänhän ruoka siis oli koskematon, ja siitä otin vähän lautaselle ja mikrossa lämmitin. Sekoitella vain välillä piti sittenkin. Mies söi samaa ruokaa tultuaan seitsemän jälkeen töistä - kylmänä! Kai hällä sitten kaamea nälkä oli...
Käenpiika! Mistäs arvasit jot juuri ne suklaa-maissihiutale-myslipatukat olivat minun mielestäni parempia...? Vaan kerrankin meillä kävi miehen kanssa niin, että eri mieltä suklaajutuista olimme; mies pitää enemmän noista aprikoosi-persikka-patukoista! Hahhaa; ei tuu riitaa ku ostaa molempia. Niitä on muistaakseni neljää eri makua... Minähän muuten söin eilen ne kaksi patukkaa lähinnä siksi, etten silloin päivällä arvannut lämmintä ruokaa syödäkään, ja verensokeria piti kuitenkin saada vähän nousemaan. No, syyhän sekin...
Vaan on kyllä ihan tottakin diabeetikolle.
Ja
Anja! Pollohan se on Espanjassakin; pollo siellä ainakin siis on kanaa. Vaan etenkin siellä on syytä olla tarkkana, kuinka tuon pollon lausuu. Kun... jos sen siellä lausuu "suomalaisittain", se tarkoittaa juuri samaa kuin se italian kielen "tsiigaamaan kehottaminen"...
Jotta aikas paha olis, jos meikäläinen pyytäis komealta tarjoilijapojulta: "Un pollo, por favor" - suomalaisittain ääntäen.
Mutta aivan siellä Etelä-Espanjan turistikohteissa lienevät jo tottuneet tuohon pieneen mokaan... Mitenkäs pollo italian kielessä lausutaan...?
Kahdella ällällä?