Anttila nyt ampaisee ylös vuoteeltaan. Aurinko on korkeella, kevättuuli lounaassa...
Keväthuumaus
1. Anttila nyt ampaisee ylös vuoteeltaan, 3. Kukkasista kietoo nyt mies seppeleen.
aurinko on korkeella, kevättuuli lounaassa. sen hän panee harmaaseen, pörröiseen päähänsä.
Niityllä hän tanssii järin yöpaidassaan, Laulaen hän tanssii taas perähuoneeseen,
lauluhunsa yhtyä saa kuka vaan. lapset ylös kirmaisten hokee äidilleen:
Kuikkaemo uittaa jo untuvaisiaan, “Katso, isi tanssii, hän morsian on kai,
peipponenkin helskyttää riemulaulujaan, mistä hän tuon hunnun ja kukkakruunun sai?
katso, kuinka kukkaakin monta on jo kevätniityllä: Noinko monta kukkaa jo puhjennut on kevätniityllä:
orvokki, lehdokki, vuokko ja moni muu. orvokki, lehdokki, vuokko ja moni muu?”
2. Palttinainen paita se vain hulmuaa, 4. Anttila on vanha, mutta hän tanssii vain,
Anttila kun karvaisia kinttujaan viskoopi. häll’ on paljon huolia ja rahat on tiukalla.
Anttilalle auki on taivas ja maa, Harvoin saa hän huilia, työtä piisaa ain’,
oravalle kuusen hän näin huudahtaa: millä tavoin pärjää, ei tiedetä lain.
“Tunnetko, sä, kurre, kuka tanssija on tää, Tietänee sen kuikka, joka salmen suulla sous’,
kuule, käki kukkuu taas lempisävelmää, peippo sekä orava, joka oksallensa nous’.
katso, väriloistossaan tervehtii jo kevätniityllä Tietänee sen kukkaset, jotka loistavat kevätniityllä:
orvokki, lehdokki, vuokko ja moni muu. Orvokki, lehdokki, vuokko ja moni muu.
