No en pahastu, Mesiangervo. Kun kerran kehuit, niin tässä se

Meri astui minuun jäljen,
siirsi kohinansa korviini,
myllerryksensä muistiini.
Nyt etenen aaltoliikkeenä maailmaan,
maisemaan,
hiuksissani rantaheinän havina.
Saari pystytti minuun telttansa,
aalto iskosti kohinansa,
hellepäivän pihkantuoksu on tarttunut minuun
lujasti
ja jymy rantakallioissa vain kasvaa.