Tulostusversio

Ole hyvä ja kirjaudu tai rekisteröidy.
1 tunti 1 päivä 1 viikko 1 kuukausi Ikuisesti
Kirjautuaksesi anna tunnus, salasana ja istuntosi pituus

[Risto]

Meillä tehtiin kattilassa veteen se leipäressu ja sinne lisäksi ne lihasuikaleet. 

[Mesis]

Lapsuusajan ehdottomiin suosikkeihin kuuluu myös äidin tekemä hapanleipätaikina, sekä perunalimpputaikina, joita oli ihan pakko saada aina kun äiti leipoi. Ah niitä herkkuja!

[Ansku]

...mulla mikä tahansa taikina...  Muistanpa kuinka ekoina vuosina opiskelemassa mulla oli vaan hyvin pieni kakkuvuoka, jolloin kaiken ylijäävän taikinan sai syödä raakana! Silloin pikkuisen kypsiintyi taikinan syömiseen, mutta hyvää se vieläkin on.

[Kaarin]

Nam.  Taikina oli hyvää ja näkyipä toi maistuvan tytöllekin.  Ruokaa ei liioin ollut kärkkymässä, kun sitä tein.  Mut varjele, jos jotain paistoin, niin voi ihanuus sitä odottajan ilmettä, kun sai nuolla nuolijan ja kaapia taikinakupin.

[anja]

Tunteeks kukaan sitä karjalaista hapannettua kaurakiisseliä, johon laitettiin voinokare keskelle? Pidin siitä valtavasti, ja äiti teki aina sunnuntaisin..Nykyään ei kuulemma oikein enää onnistu, kun ei löydy hyviä kauranleseitä..

[Lisa]

Mie en muista mitään ns. herkkuja, mut kova olin piilottelemaan leivänkuoria lautasen ympärille. Mut sit ku rupesin tajuamaan, niin makaroni ja jauheliha oli mulle aina ylitse muiden. Ja se veikin  mut hyvin seurauksin Italiaan.... jne.!

[Mustarastas]

  Vei tovin aikaa lukea ketju läpi, mut kannatti. Makaronovelli oli yksi suosikeistani - se oli todella hyvää.
Makkaroista tuli mieleeni heti tuo Suomi-makkara. Meille ei sitä koskaan ostetu - se oli kuulema...no..jätetään sanomatta. Mut sitten tuli näistä makkaroista mieleeni ryynimakara. se oli sellainen paksuhko..vähän Camping-makkaran pituinen - se paistettiin rapeakuoriseksi voissa paistinpannulla ja se oli hyvää. Siinä oli vaikka mitä, kokonaisia  isoja ryynejä, lihaa jne. Sen valmistus lopetettiin jossain vaiheessa ja aloitettin taas uudestaan. Ja pitihän sitä kokeilla, mutta se olikin sitten suuri pettymys, se ei ollut olleskaan sitä samaa ryynimakkaraa -vaan jotain ihan muuta..se oli YÖK...ihan ällön makuista ja näköistä.
Jossain vaiheessa tykkäsin lauantaimakkarasta - ja ne viipaleet -  ne  piti leikata ihan ohuen ohuiksi - ja söin ne kertaheitolla kaikki. No nythän näitä ohuen ohuita leikkeleitä saa jo valmiiksi pakattuina. Muistan aina kun kauppias oli tuskaantuneen näköinen kun joutui sitä makkaranleikkuu-myllyä käyttämään pitkän aikaa. ko niiden siivujen piti olla niiiin ohuita.

[Tiina]

Suomi-lenkki tais olla se oikea nimi hampparille. Se oli sellasta aika tummaa, rasvasta, luonnonsuolessa (sillo ei tainnu muuta ollakaan). mutta oli hyvää!

Lahdessahan oli kuuluisa Heinosen lihaliike. (Ei oo sitäkään enää ja Repe on muuten ollut siellä töissä lihanleikkaajana) Ja Heinosen lihaliike teki Heinosen erikoissuomea, joka oli juuri tätä tummaa ohuehkoa lenkkimakkaraa kiepillä. Sitä laitettiin alumiinifoliopussiin ja kiukaalle. Sitten nautittiin saunalauteilla. (Arvatkaa valuuko kuola pitkin suupieliä)

[telkkinen]

Vitsi Tiina kun toitkin mielenkiintoisen muiston mieleen...se oli silloin kun meikäläinenkin vielä makkaran perään kuolasi...suomimakkara oli juuri kiukaalla paistettuna parasta...
Meillä tehtiin voista ja sokerista paistinpannulla karkkia..taisi olla ihan toffeeseen verrattavissa..maku nimittäin..

[Pihalintu]

Lucinialla mukavia herkkumuistoja pieni osalainaus-->  "tiäteskii oma puutarha omenii ihan keväässee ast. Ne ol käätitty silkkipaperii ja niit sailytettii tampuuris ja talviomenii ihan kellaris isos pärekoris. Antonofkakkii ol iha hyvvii sit jo talvel."

Mielikuvissani  herahti vesi kielelle, silkkiparin rapina kuului tampuurissa, käväisin kellarissa hakemassa muutaman makoisan omenan pärekorista.
Muistiini palautui maakellarin tuoksu ja ihmettelin mielessäni miten kaukana olikaan perunakuoppa.

Jokos täällä on syöty moneen kertaan Köyhät ritarit hillon ja kermavaahdon kera / oikea hiilaripaukku.

Makaroonivellistä muistona oikein piiiiiiiiiitkät ja paksut makaronit   

[käenpiika]

Pullavanukas oli minunkin suurta lapsuusajan herkkujäliruokaa.Kuivahtaneet pullaviipaleet ja mansikkahilloa kerroksittain vuokaan ja munamaitoa vuokaan runsaasti.Ja ei kun uuniin paistumaan ja kylmän maidon kanssa se oli hyvää.

Ja toinen lapsuusajan herkkujälkiruoka oli Pappilan hätävara.Siihen laitettiin erilaisia murskattuja pikkuleivän paloja ja kuivakakun murujakin.Väliin jälkiruoka-astioihin jotain hilloa ja päälle vatkattua kermavaahtoa runsaasti.Ja toinen lisuke oli vaniljakastike Pappilan hätävaraan.

[kati]

Tuli mieleen, että syötiinhän meillä kalansilmävelliäkin, ei se kyllä mitään herkkuva ollut, mutta ei pahaakaan voisilmäpalleroisen kanssa.
Muistatteko Helmisuurimovellin?

[zeener]

Helmipuuro oli mun suosikkia kouluruokana. Oli niin mukavan liukasta 

[Jaska]

Käenpiian mainitsema Pappilan hätävara oli oikein sunnuntain jälkiruoka, nam ! 

[Sus]

Ja min en suostunut koskaan syömään mitään puuroja enkä vellejä... en edes pienenä, äiti oli aika ihmeessä mun kanssa. Enkä pysty vieläkään syömään puuroi enkä vellei. (Ne oikeesti oksettaa, tää on vähä outo ilmiö.) Pienenä kuulemma pyysin aina "hapanleipää ja suolakurkkuu", herkkuja vieläkin.