Noista Mesen "uskovaisten pastilleista" tuli mieleeni, että isä toi aina joskus meille lapsille samanmoisia valkoisia, piparmintulta maistuvia soikeita, noin puoli senttiä vahvoja karkkeja. Hän sanoi niitä "punkan pohjiksi".
Yksi ihana makuelämys oli se, kun isän sisko toi meille kaupungista tuliaisiksi muutaman kermakarkin. Niistä haukattiin aina pieni pala kerrallaan, että olisivat kestäneet kauemman. Ai että, miten hyvältä ne maistuivat.