Muutaman päivän on mieltäni taas vaihteeksi hängertänyt.
Pyydän teiltä kaikilta anteeksi, jos olen loukannut kirjoituksillani.
Sitä kun innostuu kirjoittelemaan kaikkee "mukavaa", niin eipä se sitä näköjään kaikista ole.
On helppo tämän hymiön suulla sanoa letkautuksia. Sanomani ovat olleet mielestäni aivan viattomia, enkä ole varmasti halunnut niillä ketään loukata.
Yleensä pyrin sanomaan suoraan, jos mua joku häiritsee ja toivon, et mullekkin sanotaan.
Jo pentuna opin pyytämään anteeksi. Jos tuon sanan sanon, tarkoitan sitä myös.
Pelkkä anteeksipyyntö mulle ei riitä, vaan haluan, et asia käsitellään, eikä sitä sit enää vatvota.
Vettä sataa ja harmaa sää jatkuu.
Täällä yksi, joka aina joutuu ikävyyksiin suuren suunsa takia... Kun ei se kontrolli koskaan pelaa
Hitsi, mä ja mun suuri suuni! Jos meillä vaikka töissä itarajan takaa tullut siivooja, mistä mä oikeesti tykkäsin, niin eikös vaan mun suusta tule ryssä-vitsi-sammakoita... ja seuraava ihana homo-siivooja... vaikka mä olen kuinka varovainen, niin aina jotain lipsahtaa...
Pitääkö mun leikata kieli irti?