Kiitos myötäelämisestä. Oli tää kyl IHAN KAUHEETA!
Uhh. No ONNEKS sain tänään sen korjaajan. Ja verkkokortin osaan nyt ainaskin kiinnittää ihan itte. Vui että se ois ollu helppo homma, jos oisin osannu avata tuon kannen.
No se hyöty oli pakkotauosta, että sainkin paljon aikaiseksi kotona (tosin hampaita kirskutellen). Mutta nyt on piina ohi ja parahiksi synttärinä. Pääsin lukemaan teitin ihania onnentoivotuksiakin.
Vierahia tulee iltapäivemmällä, vähän pientä hiomista tässä vielä. Olen valmistanut kaalipiirakan ja suklaisen juustokakun.
P.S. Ens kerralla pitääkin soittaa Katille puhelimessa sitä pianoa.
(Ja Kati juoksee kirkuen karkuun...
)