Meille ilmestyi pari viikkoa sitten uusi fasaanikoiras.
Kovin arka verrattuna vakituiseen käyjään.
Vakituinen sitten onkin loistanut poissaolollaan.
Kunnes sitten tänään tuli takaisin.
Tämä on aivan ihana.
Kun ikkunan avaa yläkerrasta josta aina heitän herralle
murskattua pähkinää, hän juoksee kaula pitkällään luokse.
Välttämättä en edes tiedä missä on vakoilemassa.
Jos ei ole lähettyvillä, kutsusta "kolkkuna, kolkkuna" juoksee
myöskin luokse. Jos siis on kuulolla.
Ihanaa että on taas tullut takaisin.
Arkajalkaa ei tänään olekaan näkynyt.