Suurin osa rauhoitetuista lajeista on päiväperhosia, jotka eivät tule pyydyksiin. Affenanmaalla on lisäksi muutama oma laji rauhoitettu eikä siellä saa pyydyksillä edes kerätä. Näistä muista rauhoitettuista esim. suomenlehtovähämittari,
Chloroclystis v-ata relicta elää ainoastaan Karkalin luonnonsuojelualueella.
http://www.perhostutkijainseura.fi/sps_harrastus_luonnonsuojelu.htmlSuomessa tavataan lähes 2600 perhoslajia
ja niistä vain 120 lajia on päiväperhosia, toki päiväaktiivisia tai päivällä/iltasella häirittynä lentoon lähteviä lajeja on toinenkin mokoma. Eli suurin osa lajeista lentää ainoastaan yöllä. Vaikka Suomen lajisto on hyvin tunnettu, niin jopa tieteelle uusia lajeja on viime vuosina löytynyt!
Rysäpyynnin avulla voidaan tutkia usean paikan lajistoa samaan aikaan ja koko kauden ajan. Työssä käyvä ei kuitenkaan pysty valvomaan joka yö valvontavaloilla vaikka haluaisikin. Lisäksi perhoset ovat jo lisääntyneet ennen pyydykseen joutumistaan eikä niihin mene muutenkaan kuin pieni osa paikan otuksista.
Monet lajit on todella vaikea tuntea, joten senkin takia niitä pitää tallettaa tarkempia määrityksiä varten.
Mitään perhoslajia tuskin uhkaa keräilystä johtuva sukupuutto. Paaljoon suurempi uhka on elinympäristön muutokset, kuten soiden ojittaminen, rakentaminen tai umpeenkasvu. Puhumattakaan liikenteestä! Ei paljon rauhoitukset auta jos mestat tuhoutuu
!
Suomessa ei ole alan ammattilaisia kuin muutama, joten perhostietous on paljolti harrastajien havaintojen varassa. Suuri osahan näistä harrastajien kokoelmista tulee aikaa myöten museoiden käyttöön.
Perhosten valokuvaaminen on ilahduttavasti lisääntynyt, mutta kuten sanottu suurin osa lajeista lentää ainoastaan yöllä. Tietty niitä voi päivälevolta löytää, mut voip olla monen lajin kohdalla aika toivotonta puuhaa. Lisäksi yli puolet lajeista on pieniä (siipienväli alle 2 cm), joten kuvauskaluston pitää olla melkoisen hyvä.