Tänään istahdin telkkarin ääreen töiden jälkeen, joskus viiden maissa, katselemaan pikkuisia. Siellä oli kova meno päällä ja ruokaa kerjättiin. Kiinnitin huomioni yhteen poikaseen, joka oli toisen poikasen alla ihan rutistuksissa. Se oli siellä pitkään. Sitten kun se pääsi sieltä pois, se hoiperteli kovasti. Se ei jaksanut enää kerjätäkään. Välillä se meni ihan mukkelis-makkelis ja toiset tönivät sitä. Seurasin sen elämän viimeisiä hetkiä ainakin puoli tuntia. Aloin jo toivoa sen kuolemaa, niin rankalta sen elämä näytti. Vihdoin se ei enää liikahtanutkaan.
Vastaus Henrin kysymykseen: pesässä on enää 6 poikasta. Kuinkahan moni niistä selviytyy? Sitä ei koskaan tiedä. Voi selviytyä kaikki tai sitten vain yksi tai ei yhtään. Tintin elämän alku on rankka!
Jos siitä selviää avaraan maailmaan, on paljon vaaroja edessä. Sitäkö tarkoittaa sanonta: ' vapaa kuin taivaan lintu'?
Vaikka tämä tinttien pesinnän seuraaminen onkin joskus surullista niin seuraan sitä kuitenkin mielelläni. On tämä ihmeellistä! Valtavasti saa uutta tietoa lintujen elämästä tirkistellessään heidän privaattielämäänsä. Ja siitä olen varma, että tintit eivät pahastu tästä tirkistelystä. Olen huomannut, että niillä ei ole kummemmin tunteita. Siellä raatojen keskellä nukkuvat ja elelevät. Huh-huh.
Uskon, että isoin ja komein poikanen, Veli Ponteva, selviää tästä pesyeestä.