Kyllä se niin on, että jos joku tosissaan haluaa koiran päiviltä, niin se sen myös saa. Mutta todella niin raakoja ihmisiä on harvassa.
Täällä Vuosaaressa noin 20 v sitten, oli heitetty postiluukusta myrkkysyöttejä päivällä tuloksena, että 2 Afgaaninvinttikoiraa menehtyi.
Siksi pidänkin välioven aina kiinni ja paras keino olisi kiinnittää postiluukun alla sisäpuolelle joku kori postia varten. Ei pääse koirulit
repimään postiakaan.
Ystäväni 3 vuotias Labradorinnoutaja (35 kg) söi lenkillään Mustavuoren lenkkipolun laidalta paperiin käärityn "karkin". Omistaja ei nyt ollut
huolissaan moisesta, mutta kotiin päästyään hän pesi koiran tassut, kute aina ja sen jälkeen ruokki koiran. Syömisen jälkeen koira
oli mennyt rauhallisena lepäämään eikä siitä sitten enään elävänä noussutkaan, kun tunnin päästä omistaja ihmetteli koiran hiljaisuutta, mitään ei ollut tehtävissä.
Mitään oireita ei koira ilmaissut, nukahti vain pois. Silloin aine arvioitiin sydämen ja keuhkojen lamaannuttavaksi erittäin nopeatehoiseksi
myrkyksi eläinlääkärin taholta. Ihmettelen, ettei asiaa tutkittu tarkemmin, koska näitä karkkikääröjä oli useita siellä polun laidalla. Joku kävi ne heti keräämässä pois, mutta kellään ei ollut varaa lähettää niitä tutkittavaksi, eikä poliisikaan ollut kiinnostunut yksittäistapauksesta.
Kuitenkin kuka vaan lapsi olisi voinut mennä maistelemaan näitä myrkkykarkkeja. Jos 35 kiloinen koira kuolee hetkesä niin olisi siinä
lapsellekkin käynyt samoin.
Myöhemmin usea lenkkeilijä kertoi kiinnittäneensä huomiota mummoon, joka heitteli koristaan jotakin polun varrelle.
Eipä näkynyt mummoa sen jälkeen.
Tarua vai totta tuo mummo, mutta koiran kohtalo on totta.
