Kauniit narsissit Pyrikseltä ja hauska viesti Anskulta, mutta täällä päässä hermostuttaapi. Mikähän siinä on, että kun jotain sattuu tai tapahtuu, kaikki mahdollinen sattuu ja tapahtuu ja tulee yhtä aikaa?
Oikein tosi valivali-oloa tyrkkää. Aamulla en meinannut saada pakollisiakaan hommiani tehtyä, kun puhelimet alkoivat rälläämään, itseni piti soitella, nilkkaa rupesi pitkästä taas tuikkimaan oikein kunnolla, koira kerjäsi tavallista enemmän huomiota, pankin sivuille olisi ollut kiire ja kone se vain edelleen hidasteli ja aikaisemmin aurinko paistoi tietenkin taas suoraan näytölle. No pari kolme tuntia töitä sain sitten joten kuten tehtyä, mutta tuskaista tuntui työskentelykin olevan.
Ja nyt, kun muuten tässä hetken voisinkin istua, pitäisikin ruveta alustelemaan päivän ruokalatinkia. Ei löydy valmista pakkasesta, ei. Nakkikeitto tai -kastike kai on tehtävä... Nakkeja jääkaapissa on lähes aina, kun ovat koiran herkkua - kokonaisina suuhun otettuina. Hassun näköinen on muuten noin pieni koira, kun nakki roikkuu suupielestä kuin sikari. Ja mieluiten toki tässä istuskelisin, etenkin nyt kun aurinkokaan ei tähän enää paista. No jos katselisi hiukan noita leikkiketjuja... Ei jaksa aivojaan nyt muuten käyttää. Jaa, että mitäkö aivoja...?
