Lähdin ip:llä hyvin pukeutuneena tuonne tuuleen , mutta aurinkoiseen ilmaan. Onneksi otin kameran mukaani, vaikka ajattelin, etten mitään erikoista kohtaa, kun on niin tuulista. Pääsin kotimetsän tuulettomalle puolella ja yhtäkkiä huomasin puukiipijän, jota keskityin kuvaamaan. Sitten jatkoin aivan normaalia kahinaa pitäen metsän reunaan, josta alkaa sitten se iki-ihana suonlaitapelto, jossa aina käyn kuvailemassa peuroja ja kauriita. Ovat siellä syömässä. Yhtäkkiä ryntäsi 5 ihanuutta mutkan taakse karkuun. Olivat huomanneet minut ennen kuin itse huomasin ne. Arvasin, että pysähtyvät mutkan taakse. Niin tekivätkin. Hiivin hyvin hiljaa puiden suojassa niin lähelle niitä kuin kykenin. Kyllä oli tarkkaan katsottava joka askelen paikka, ettei olisi risu rasahtanut. Usein jouduin pysähtymään aivan paikalleni, sillä huomasin, että aina joku ihanuuksista tuijotti suuntaani. Mutta sain joukon kuvia. Tässä muutama pitkästä aikaa.
