Käytiin äsken Mustikan kanssa metsässä nuuhkuttelemassa, vaikka itselleni puhkesi tänään puolessa tunnissa kamala flunssa.
Ilma oli kaunis, mutta aika tuulinen. Onneksi oli pipo päässä.
Laitoin lisää siemeniä ja joulukuusen muotoisia tali/siemen -juttuja ruokintapaikalleni metsään. Siellä on joka päivä ollut tinttejä jonottamassa, kun olen käynyt lisäämässä syötävää. Nytkin talitintti huuteli kovasti ja tuli ihan lähelle.
Teimme sitten normaalin kävelylenkin Mustikan kanssa. Mustikka ei tykkää, kun joutuu olemaan nykyisin kytkettynä, mutta kävelee ihan kiltisti, eikä vedä. Kuulimme keltasirkkkujen ja peippojen laulua. Variskin kraakkui ja lenteli taivahalla. Kuulin myös hippiäisen ääniä, mutta en millään saanut sitä näkyviin.
Sitten tultiin takaisinpäin ja ruokintapaikan ohi. Hömöt siellä ahkerasti söivät siemeniä. Seisoin melkein ruokien vieressä, kun siihen pöllähti useita pyrstötiaisia. Ne rupesivat syömään "joulukuusia" innokkaasti, eivätkä olleet moksiskaan minusta. Sain katsella noita suloisia, ihania, pitkäpyrstöisiä palleroita ihan, ihan läheltä. Kyllä ne ovat sööttejä! En ole ikinä nähnyt niitä noin läheltä. Olen aina luullut, että ne ovat arkoja, mutta nämä olivat yhtä rohkeita, kuin hömötiaisetkin.
Harmi, ettei ollut kamera mukana.