Nonnih! Pääsiäisyllätysmuna tuli syötyä. Varsinainen yllätys oli se, miten vaikeata on saada se keltainen muovipallero auki. Isännän kanssa siinä yritettiin käsin vääntämällä, mutta ei millin vertaa liikahtanutkaan. Sitten haettiin jo puukkokin avuksi, mutta ei se silläkään auennut. Kumpikin sitten ähersi ja väänsi, väänsi ja ähersi, niin aukeshan se lopulta. Minä sain koottavan lentsikan

, ja isäntä muistipelikortit

. Tällä iällä ihan tarpeeseen. Mietin vaan, että jos nämä suklaayllärimunat ovat lapsille tarkoitetut, niin miksi niiden pitää olla niin pirskatin tiukasti kiinni, vai onko siinä jokin kikka, jota me vanhukset emme tienneet?
