Kerran kauan kauan sitten, eräänä pääsiäisenä, pikkukurre halusi seuraa itselleen. Hän kierteli pitkin poikin metsikköä kunnes sattui, aivan sattumalta, erääseen pihaan. Sinne oli perustettu ruokintapaikka, linnuille, mutta saivat siellä kurretkin ruokailla ja jos sopivasti sattui, saattoi paikalla törmätä pieneen metsähiiroseenkin.
Pikkukurre oli yksinäinen, olihan hänellä jo mielessä kodin perustaminen. Mutta voi ihmettä, ruokintapaikalta hän löysi niin komean kurrekaverin...
Etkö tulisi, tulisitko kanssani
Jos sinulta kauniisti pyydän
Ensin leikkisimme, jookos?
Vaikkapa piiloleikkiä, mene sinä ensin piiloon, niin minä etsin.
Minne menit?
Oletko siellä ylhäällä?
Vai siellä takana?
Hei, löysin, olet siellä alhaalla! Jatketaan yhdessä matkaa
Niin jatkoivat kurret yhteistä matkaa, mutta samaan aikaan toisaalla samassa pihapiirissä, elettiin dramaattisia hetkiä. Mustarastaspojat olivat nähneet kauniin tyttösen.
Noh, minkäs tyttönen kauneudelleen mahtaa
Pojat nahistelivat ensin aivan ystävällismielisesti, kunnes toinen hermostui. Tuo tyttö on MINUN MINUN MINUN
Tarina jatkuu joka kevät jossakin pihassa ja tarinalle tulee toivottavasti jatko jo tähän ketjuun.
