Aivan niin ei ennakkoluuloja. Minä olin puutarhalla taimia ostamassa ja sisään astui kookas, nahkavaatteisiin puettu, liuhupartainen mies, jolla riippui ketjuja ja vaatteissa oli niittejä ja kaikenlaisia hiluja. Oli tosi pelottavan näköinen. Hän katsoi suoraan minua ja lähti astelemaan teräsvahvisteisilla bootseillaan kohti. Sydän löi tuhatta ja sataa ja mietin että olinko tuijottanut tai muuten ärsyttänyt tuota helvetinenkeliä, kunnes kuulin hyvin iloisen äänen kysyvän etkö tunne minua. Uskalsin katsoa kohti ja kyllä sitten jo äänestäkin tunnistin naapurin pojan joka oli pikkupoikana meillä paljonkin oleillut, minä kun olen aina pitänyt lapsista ja hänen äitinsä oli kuollut kun poika syntyi. Niin että se siitäennakkoluulosta.
