Ennen armeijaa en ollut edes maistanut tupakkaa, mutta niin minä vain sain jotenkin siellä sen tavan aloitettua.
Sen jälkeen jatkuvasti ilman yrityksiä lopettaa yli 20 vuotta, kunnes kuusi viikkoa sitten lopetin. Olin ensin yhden päivän niin että poltin vain kolme tupakkaa, mutta se oli vaan itsensä kidutusta, joten sitten illalla heitin loput tupakat roskikseen. Hain varmuuden vuoksi nikotiinipurukumia, mutta ensimmäistäkään en ole käyttänyt, koska ajattelin että sillä vaan siirtäisin riippuvuudesta eroon pääsyä, eli siitä olisi vain haittaa. Muutaman viikon kesti aikamoiset vieroitusoireet, mutta nyt alkaa jo olla helppoa. Tosin viime yönä näin ensimmäisen kerran unta tupakoinnista (näin unta että kyllähän minä nyt yhden voin polttaa, ja sitten poltin
), että saas nähdä minkälaiset himot (siis tupakan-) tässä vielä iskee.
Mitään vaikeuksia ei ole ollut siinä mielessä että olisi ollut retkahtamisen pelkoa, jotenkin vaan olen tiennyt alusta asti että se on nyt loppu.
Lisätty: Niin, piti vielä sanomani, että todella ikävää tuo mitä
mammamialle tapahtui.