Niin - näitä riittää ..sekopääksi tässä kohta tulee.
Kuka tämä nainen olikaan - nimeä en muista - joka vaati uutta lainsäädäntöä: jos teollisuuslaitos, yritys tai mikä tahansa ottaa käyttöönsä luontoalueen - mistäpäin tahansa - on sen myös vastaavasti kyettävä tarjoamaan vastaava alue jostain toisaalta.
Tämä käytäntö - onkohan olemassa jossain päin maailmaa - koska - kumma kyllä - tämän on todettu hillitsevän tällaista luontoalueiden tarpeetonta rohmuamista - tulee kuuulema kalliiksi sen uuden hankkiminen. Olisi hyvä jos olisi tällainen menetelmä olisi olemassa. Itse asiassa se kuulostaa aika oikeudenmukaiselta.
Mun mielestä on aika arveluttavaa käsitellä maapalloa - tai - no mennään pienemmälle alueelle - mitä tahansa lähialuetta kun se olisi jokin uusiutuva luonnonvara pinta-aloineen, metsineen, kasvustoineen ja eläimistöineen ja vesistöineen - säälimättä kulutettavaksi, hävitettäväksi ja käytettäväksi tarkoitettu. Kun ei ole ainakaan mun tiedossa vielä ole yhtäkään- no vaikka kaupunkia- joka olisi palautettu alkuperäisasuunsa - luonnontilaan; metsineen ja muine kasvustoineen, eläimistöineen ja ekologisine kokonaisuuksineen. Onnistuisikohan - ja montako sukupolvea se veisi aikaa. Tuhoaminen tapahtuu nykykalustolla hetkessä, mutta tällaisten luontokokonaisuuksien rakentaminen...hah...
Surullisinta on se, että asuinalueen asukkaiden mielipiteet - heitäkin on- jotka vastustavat puiden kaatamista jne. -ovat yhtä tyhjän kanssa.Täälläkin on pieniä lähimetsä-alueita joita asukasyhdistykset ja yksittäiset kansalaiset ovat ponnekkaasti puolustaneet rakennusfirmoja ja heidän suunnitelmiaan vastaan - ja ovat useinmiten hävineet tämä väsyttämis- tai nujertamistaistelun.
Ihmiset ovat erilaisia ja toisille on eri asiat tärkeitä - varikset ja naakat; haittalintuja, joita on miljoonia maailmassa. Ja on niitäkin jotka ovat valmiita hävittämään ihan kaiken kasvun ja hyvinvoinnin nimeen. Hyvinvointia edustaa heille ihan eri asiat kuin puistossa kävelevälle tavikselle jonka elämän suurimpia iloja on seurata luonnon heräämistä talven jälkeen kukkineeen, perhosineen ja tietysti lintuineen
tai yleensä luonnon läheisyyttä jonka on muuten tutkimuksissa todettu olevan taviksille aika tärkeää. Ehkä talouskasvua tavoittelevat ja ihannoivat ovat sitä mieltä että tyhjätaskuna, työttömänä - vatsa nälkää kurnien -ei juuri metsän kauneutta kaipailla- No joo - ei se elämä aina maistu vaikka jääkaappi oliskin täynnä tai vaikka pehvan alla olisi Mersu. Melkolailla samat asiat koskettavat ja liikuttavat yksityiselämässä, erot ja ristiriidat -tunnetaan ilot ja surut oli rikas tai köyhä. Ja kuten olen aiemmin todennut - köyhä voi olla monella tapaa -ja aina ei täysi ostoskassi tuo onnellisuutta.
Hitsi - meni vähän puihin tää aihe - karkasi käsistä
Pihalintu; ehkä ne vanhat puut eivät olisi kestänyt tätä rankkaa ilmastomuutosta -
ajatellaan näin. Uusia samanlaisia ei enää tule, se on varmaa - ja ehkä sinne istutetaan uutta pyökkiä tai tammea, nehän etelä-euroopassa kasvavat lämpöisillä alueilla. Ilmasto muuttuu ja puusto - vanhat ressukat eivät enää kestä kovia merituulia