Huomenta jälleen! Päivä on mennyt taas sängyssä ja olo on
eli pää ihan sekaisin ja mieli tekisi takaisin peiton alle. Mutta että pääsisi ensi yön jälkeen mahdollisimman nopeasti normaalirytmiin, nyt ei kannata vetää mitään maraton-unia. Hitsi, jos ei rahan takia tarvisi yövuoroa tehdä, mä en tosiaan öitäni valvoisi.
Taina tuli koiruuden kanssa lenkiltä. Katsotaanpa, mitä se tuumaa, kun huomaa siskoraukan olevan ihan pihalla ja kauhistelevan ajatustakin, että tää porukka pitäisi saada illalla syötettyä.
Mulle kyllä kelpaa eilinen pizzakin!
No, kun tästä hiukan piristyy, niin sitten tuntuukin hyvältä... viimeinen yö menee aina iloisesti hyräillen!