Koska en jostakin syystä saa tekstiä mahtumaan edelliseen viestiin, laitan sen tähän erikseen.
VEETI ja VEIKKA ovat reilu 3-vuotiaita jässiköitä. Muuttivat luokseni ½-vuotiaina kisutalosta. Halusivat maalle, koska suunnitelmissa oli vähän metsästäjän ammatit. Niin kävikin.
VEETI(harmaapukuinen) on itsenäinen , lempeä, perin ystävällinen. Hiljainen on, mutta haukottelee äänekkäästi. Haluaa paljon hellittelyä, mutta ei pidä syliä lempparipaikkana. Nukkuu kuitenkin ihan vieressäni ja varmistelee tassullaan hellästi, että olen varmasti siinä vieressä.Veetin lapsuus meni Maija-mamman kainalossa turvallisesti kisutalon suojissa.Veeti on mestari loikkari ja hyppääjä. Rakenteeltaan muistuttaa kumiletkua. Veikan paras kaveri.Kultainen kisu.
VEIKKA on sylikisu, kainalokisu. Eli lapsuutensa katupoikana. On myös kova hölö. Suureen ääneen koilottaa kaikki asiansa koko kylälle. Herkkusuu juttelija.Tunkee kainalooni lähes joka yö.Rakastaa saarnipuuhun kiipeämistä, pusikoissa loikoamista.On vähän seikkailijanluonnetta. Rakenteeltaan muistuttaa halkoa. Veetin paras kaveri. Kultainen kisu.
Veeti ja Veikka saavat ulkoilla vapaina muutaman tunnin päivässä. Niillä on pannat, joissa on yhteystietolaatta, heijastin ja karhunkello. Kilisevät milloin missäkin päin pihaa.Olen harkinnut laittaa kuitenkin tarhan, jotta pääsisivät suoraan ikkunasta ulos aina tahtoessaan.Tai ollessani poissa.Maailma ei ole maalaispojillekaan aivan turvallinen.