Toivotaan että kaikki menee hyvin pikkukurren kanssa.
Minulla myös kokemusta pikkukurreista.
Tapahtui noin vajaat kymmenen vuotta sitten. Täällä oli silloin isoja, vanhoja kuusia
kasvava metsikkö vaikka aivan keskustassa ollaankin. Siellä oli pari oravan pesää.
Yhtenä vuonna emo siirsi poikasia uuteen pesään. Yhden jätti maahan
![Surullinen [:-(]](http://mylly.hopto.me:8080/pkfoorumi/Smileys/Ponttola_1/4.gif)
.
Toinen ressu makasi peloissaan kotikuusen juurella. Ei osannut mennä minnekään.
Seurailin sitä sen päivän. Ei tullut emo hakemaan. Niinpä eläinsuojeluyhdistyksen tyttö sen haki.
Hän minulle kertoi että emot saattavat vaaran uhatessa uhrata yhden poikasen että muut pelastuisivat.
Arveli tässä käyneen niin. Eli jokin peto oli ehkä hätyyttänyt emoa siirron aikana.
Siitä kasvoi kuitenkin reipas kurre.
Toisen kerran viereisen kerrostalon pihalla oli jostakin syystä pikkuhiiren kokoisia oravanpoikasia
muistaakseni neljä kipaletta. Hännätkin vielä miltei karvattomia. Tyttärentytär ja kaverinsa huomasivat ne ja kissan joka hiipi niiden perään.
Olivat sitten ottaneet ne pesuvatiin. Toivat minulle. Laitoin tosi pienet rääpäleet smarttiin ja lämpömatto niiden alle. Saivat sitten paksun pyyhkeen sisällä turvassa lepäillä.
Koska oli töissä, en voinut niitä hoitoon ottaa vaan jälleen soitto eläinsuojeluun.
Noutivat pikkuiset. Nekin kaikki selvisivät aikuisiksi.
Silloin sain ohjeen hankkia jotakin "maidonkorviketta" apteekista. Sellaista joka sopii pienille oraville.
Nimeä en nyt muista.
Peukut pystyyn kurrellesi