
Virittäkööt muut viulunsa kaupunkilaisuuden kunniaksi
- minä soitan katajaista kannelta maalaisuuden ylistykseksi.
Minä maaemon lapsi, kiilukarstaisessa saunassa syntynyt,
olen kuunnellut korven käkeä enemmän kuin häkkeihin
suljettujen kanarialintujen viserrystä tai bulevardikahvilain
papukaijojen pakinaa.
Minä erämaan erakko, villien saloseutujen virpi,
imin jo pienenä äitini rinnoista sitä lämmintä luonnonuskoa,
joka pani minun sydänhermoni väräjämään maalaiselämän riemullista nautintoa.
Minun äitini oli merenrantaviikinkien tyttäriä,
mutta jo nuorena neitona hän harppua soitteli koskien kohinalle,
jylhän metsän huminalle, sinitaivaan avaruuden lintujen vapaalle laululle.
Siitä minunkin rakkauteni korpien kohinaan kotoisin lienee! Siitä äitiäni kiitän.
Ilmari Kianto
