Tulostusversio

Ole hyvä ja kirjaudu tai rekisteröidy.
1 tunti 1 päivä 1 viikko 1 kuukausi Ikuisesti
Kirjautuaksesi anna tunnus, salasana ja istuntosi pituus

[Marle]

Kohta kun kyyn täällä tapaa, tapaa harvinaisuuden Ja taitaa olla pian koko maassa sama tilanne

Hesari tänään.

[Lisa]

Ai, ne on tunkeneet jo käärmeeseenkin mikrosirun  ! No toivottavsti Hesassa on kuiteskin enemmän kuin noi 20 kyytä. Ite en oo törmänny kyykäärmeeseen kun ihan penskana. Se vaan luikersi tien yli enkä osannut pelätä, mutta muistan, että äiti oli ihan kauhuissaan.

[Marle]

Mähän olen jo nähnyt tänä keväänä kaksi kyytä, mustan ja sahalaidan, molemmat Vuosaaren tienoilla. 

[Lisa]

Hyvä ja kiva ja hui!

[Mesis]

Minä en pelkää kyitä, minä pelkään vaan MURKKUJA 

[Sus]

En mie kyllä murkkuja osaa pelätä.  Kyitä...................................... OSAAN!

 

[Mustarastas]

  En minäkään käärmeitä pelkää - mutta en lähde niitä listimään kun vastaan tulee...en myöskään ota ämpäriin ja kuljeta muualle - saavat ihan itse liikkua ja hakea parempaa paikkaa. Hevosmuurahaisia mä pelkään ihan mielettömästi  samoin ne kekomuurahaiset - ne  ruskeanpunertavat jotka hyökkäilevät aina mua kohti - ihan kun ne tietäisivät että pelkään niitä  - muut pienemmät murkut ovat kivoja. Mustia murkkuja en pelkää - pidän niitä kädessä ja juttelen niille - muille mä huuuuudan ja lujaa
Hevosmuurahaisa olen seurannut - ne vaikuttavat hyvin älykkäiltä, niissä ei muuta vikaa ole  kuin että ne ovat ihan liian ISOJA - ne ovat kammottavan isokokoisia, silmätkin näkyvät paljaalla silmällä ja ne leuat kans

[Marle]

Näinkö ISO

[Kaija]

Tänä keväänä olen nähnyt jo kaksi kyytä; Karjaalla ja Yyterissä. Tai en mä varmaan itse olisi edes huomannut, sen verran sokea olen 
Sanotaan, että ihmisiä on kahdenlaisia. Niitä, jotka näkevät käärmeitä ja niitä, jotka eivät. Ilmeisesti en osaa tarkkailla ympäristön ääniä. Ja parempi niin; mä pelkään käärmeitä.
Tuossa lehtileikkeessä oli tieto, että pisin Suomessa tavattu kyy on ollut 94 cm. Ja mä olen varmaan väittänyt nähneeni parimetrisen joskus nuorena Ahvenanmaalla... olen tainnut arvioida "hiukan" yläkanttiin! 

[Mustarastas]

  HYIII Marle - ei tollasia kuvia - ihan kylmät väreet kulki selässä - kammottava - vielä pahempi kuin hämikset - paitsi isot ristilukit menevät samalle viivalle

[Marle]

Hyi minua hyi! Kiusaaja

[mese]

Tänä keväänä olen nähnyt jo kaksi kyytä; Karjaalla ja Yyterissä. Tai en mä varmaan itse olisi edes huomannut, sen verran sokea olen 
Sanotaan, että ihmisiä on kahdenlaisia. Niitä, jotka näkevät käärmeitä ja niitä, jotka eivät. Ilmeisesti en osaa tarkkailla ympäristön ääniä. Ja parempi niin; mä pelkään käärmeitä.
Tuossa lehtileikkeessä oli tieto, että pisin Suomessa tavattu kyy on ollut 94 cm. Ja mä olen varmaan väittänyt nähneeni parimetrisen joskus nuorena Ahvenanmaalla... olen tainnut arvioida "hiukan" yläkanttiin! 

Minäkin näin kauheen ison käärmeen joskus -91 kesällä...sahalaitanen kyy se oli ja on mun muistoissa kasvanut parimetriseksi, vaikka kyy ei muka niin isoks kasva, mutta iso se oli!...

[Mustarastas]

  Joo Marle - oli ikävä temppu - mut en ole vihanen yhtään - näen nyt joka paikassa niitä isoja hevosmuurahaisia 
Johonkin aikaan kesällä niitä muutoin näkee saaristossa - no vaikka polulla - mutta saattaa niitä olla rakennuksissakin ja silloin kyllä lähtee musta ääntä - ihan oikeasti - en voi olla samassa tilassa yhdenkään hevosmurkun kanssa. Ne ovat todella kammottavia - viime kesänä seurailin ulkona, ikkunan takaa kahta murkkua ko ne tutkivat ja tutkivat yhtä pientä pahvilaatikkoa - ihan kun ne olisivat osanneet ajatella - ne näytti ihan siltä - tutkivat ja kiertelivät laatikkoa joka puolelta - kuului sellainen inhoittava rapina kun ne kävelivät niillä isoila jalloillaan ja iso pää keikkui puolelta toiselle ja ne kiiluvat silmät - leuka kävi samaa tahtia - ihan kuin ne olisivat  mussuttaneet tai jutelleet jotain toisilleen siinä samalla.
 Kävin googlella katsomassa, koko 5-15mm. Minä olen aina nähnyt niitä melkein 15mm. Minä vaikka pidän kyytä sylissäni ennemmin kuin olen samassa huoneessa hevosmurkkujen kanssa ja rottia minä suorastaan rakastan.   

[Sus]

Minä kanssa näin kerran merenrantakalliolla  niin ison kärmeen, että kyllä taatusti oli ainaskin reilusti yli metrin! Pualtoista! Ja taatusti oli kyy! Se oli musta, lähes sinisenmusta, että mikään kiltti rantakärme ei ollu ei. Tuli siellä vaan mieleen, että jos ois sattumoisin maannu siinä kalliolla aurinkoa ottamassa (ONNEKS EI!!!) ja tuo ois yhtäkkiä tullu viereen tai päälle!

Se oli ihan kamala! Kun se liukuen luiskahti sinne rantakivikkoon (ajatelkaa miten limaista ja iljettävää siellä märässä kivenkolossakin on.  ), silleen hitaan iljettävästi isolta kiveltä alas kivenkoloon  l i u k u i   hitaasti........................................ Ennen sitä se tähysteli siinä kiven päällä pää just siinä kyymäisessä asennossa, siis kaula ylhäällä mutkalla ja pää silleen niinku ne pitää sitä you know....


 




Mutten tekis kärmeelle koskaa mitää kummiskaan. Elelköön rauhasa vaan. En vihaa niitä, pelkään vaan, siis kammoan. 

[Marjuli]

Olen niin käärmekammoinen, että pahaa tekee nähdä kuviakin. 
Lapsena niitä luikerteli jokapuolella Espoossa kesämökillä. Minulle on jäänyt siitä tapa, että kopistelen halkopinoa ja halkokoria, ennenkuin uskallan ottaa halkoja. Ei ollut ainoastaan yksi kerta, kun halkokorissa oli KYYYYY.