Kyyneleiden määrää en vain ennen ole muistanut. Karjalaisten elon tahtoa ei sota suistanut.
Tämä laulu itkettää minua aina, varsinkin se kohta, kun isä lähetti kirjeen, että oli tulossa siviiliin. Hän tulikin, mutta kirkkomaahan siunattiin
(laulun sanat eivät menneet noin, mutta aihe oli tuo)
Nyt vähän iloisempaa:
Halitulijallaa tämä poika rallaa
rämäkällä polokan tahilla...