Voi että, kun näin tänään sellaista, mitä en ole ennen nähnyt. Lähdimme autoajelulle, ja yhdellä pellolla oli kurki. Melkein heti näkyi toinenkin, ja kun pääsimme pensaikon ohi, niin siinä pellolla oli VIISITOISTA KURKEA. Ajatelkaa, viisitoista. Tähän aikaan vuodesta se on meilläpäin TOSI harvinainen näky. Töyhtöhyypät ja kuovi tekivät syöksyjä niitä kohti, niin että ne joutuivat ihan päätänsä laskemaan aina välillä.
Näin toisenkin ihanuuden. Tosin oli sekunneista kiinni, ettei tämä ihanuus ollut meidän auton konepellillä. Peura nimittäin tuli vauhdilla ihan auton editse ja loikki toiselle puolelle tietä. Äkkijarrutuksesta huolimatta tuntui niin hienolta katsella sen loikkimista.
Eipä sitä useinkaan yhdellä ja samalla reissulla ole näin paljon katselemista.
