Kaapo kävi vuosihuollossa ja todettiin että hän ei ole lihava, mutta paino olis nyt varmaan ihan ok. Selkäranka ja kylkiluut löyty vielä helposti, karva on kuulema hyvä ja muutenkin hänet sielä paapottiin pilalle
. Ei meinannut herra mahtua ovesta, kun oli tätit leperrellyt hänelle. Aluksi vähän peekäytti, oli jotenkin hajut vielä mielessä, mutta kun valjaissa odoteltiin tohtoritätiä ja istuttiin pöydällä ja Heidi-täti kävi lässyttämässä, niin rohkeus kasvoi. Tohtoritätin hoitopöydällä kului aika, vähän piti päätä työntää mamman kainaloon, mutta lopuksi se olikin ihan ok paikka. Ei tehnyt yhtään pipiä! Rokotukseen mennään joulukuussa, nyt saatiin jo resepti matolääkkeelle; Kaapohan on viettänyt villiä poikamieselämää maalla!
Mamma ei saanut yhtään toruja, vaikka Kaapo onkin ollut vapaana mökillä, siellä riittää reviiriä ihan kivasti ja Kaapon periaatehan on: Ruokakuppia ei jätetä!
Vähän piti protestoida seuraavana päivänä, taas oli mamman sänky märkänä!
Herra kyllä tiesi tehneensä pahaa ja murjotti taas grammarin alla koko illan. Saa kyllä Välskärikin vähän huutia asiasta; oli jättänyt makuuhuoneen oven auki!
Eli Kaapolla taas kerran kaikki hyvin, oletan?
Kuvia ei herra ole paljonkaan antanut ottaa, hänellä kun on nykyisin niin kova kiire.
Kaapo lähettääkin nyt kaikille terviiksiä. Mamma ryökäle syöttää jotain ihme öljyä, kun pyllynpäällä on vähän hilsettä. Kaikenmaailman tököttejä ja maistuvat ihan kilin pipanoilta!
Että tässä nyt ihan viimeiset kuulumiset.
Herra Gabriel Lilliäinen