Jäin miettimään vielä tätä aihetta. Tuli mieleen oma äitini, joka aina mietti kovasti, että voiko hän nyt tätä ja tuota kun on tämän ikäinen ja mitä naapuritkin ajattelee.
Vaikka hänellä oli aikaa, energiaa, terveyttäkin viimeisiin vuosiin asti, niin ympäristön tuomion pelossa jätti monta mieluisaa asiaa tekemättä. Eli vähän niin kuin käsijarru päällä. Oli saanut jostain päähänsä, että vain nuorilla on oikeus pitää hauskaa, käydä tansseissa, matkustella jne. Siis oikeasti ihan kilttejä ja kunniallisia juttuja, joista hän piti, mutta joita piti itsellään taakse jääneenä asiana. Sain puhua kuin ruuneperi, että lähti käymään edes päiväristeilyllä Tallinnassa, vanhustentalolla päivätansseissa, kylpylässä jne.
Yhdenkin minusta kovin harmittoman tapauksen muistan. Olin kakarana menossa pulkkamäkeen ja äiti mietti, että olisipa se vielä kiva päästä joskus mäkeä laskemaan. Oli kuulemma kovasti tykännyt siitä touhusta nuorena ja laskenut kelkalla isojakin mäkiä (vieläkin kuvittelen sieluni silmin äidin nuorena likkana laskemassa helmat paukkuen ;-).
Innostuin, että lähde ihmeessä mukaan, olisi kiva saada seuraa. Hän sitten alkoi miettimään, että miten hän nyt kehtaisi, vanha ihminen. Äiti oli vasta viisissä kymmenissä silloin, ehkä allekin! Mikä vanha se sen ikäinen on! Mietti sitten vielä mäen päälläkin, että mitä ne naapuritkin miettii, jos hän nyt tämän ikäisenä pulkkamäkeä laskee. Vakuuttelin, että ei ole pulkan pohjassa ikärajaa, jotta ei kun menoksi vaan. Sitten kun uskalsi, niin hauskaahan se oli, eikä tainneet edes naapurit nähdä.
Näitä ja montaa muuta sitten lopulta uskallettua juttua muisteltiin sitten yhdessä vuosia myöhemmin, sitten kun terveys ei enää oikeasti antanut myöten lähteä pulkkamäkeen, eikä oikein minnekään muuallekaan. Oli arvokas asia, että oli ne muistot mitä muistella, eikä vain muistot siitä, mitä olisi pitänyt tehdä silloin kun vielä jaksoi ja pystyi.
Tuossa siis taustaa sille, että mieluummin itse muistelen joskus sitten kiikkustuolissa sitä, kuinka nelikymppisenä yritin opetella ajamaan maastopyörällä kuin sitä että joskus muistelisin kuinka olisin halunnut ajaa maastopyörällä, mutta kun en kehdannut (oikeasti nolottaa kyllä aika tavalla jos sattuu muita alan harrastajia paikalle, mutta antaa nolottaa. Yritän ajaa kuitenkin, vaikka sitten metrin kerrallaan ja talutan loput)
