Pähkäilin tässä sellaista, et oiskohan yks syy, kun kolmekymppiset kokivat entisaikaan elämänmuutokset niin voimakkaina, et pelkäsivät vanhenemista?
![Hmmm.. [:-I]](http://mylly.hopto.me:8080/pkfoorumi/Smileys/Ponttola_1/3.gif)
Pelkäsivät, ei kuolemaa, vaan maallista muutosta.
Silloinhan viiskytvuotislahjaksi ostettiin kiikkustuoleja ja tekareita, kävelykeppejä ja kaikkee, joita nykyisin 80-90 vuotiaat käyttävät.
Tuskinpa ajattelumaailma oli miksikään muuttunut. Kaihoten perään katseltiin ja pelolla tulevaa, kun täytyi luopua kaikesta, mikä tuntui miellyttävän.
Alkoi ns. huiviaika ja pakolliset hartaudet ja vakavat elämänarvot.
Huishapeli se oli, joka uskals massasta erottua....
Tällaisia mietteitä sade sai aikaan.
