Tulostusversio

Ole hyvä ja kirjaudu tai rekisteröidy.
1 tunti 1 päivä 1 viikko 1 kuukausi Ikuisesti
Kirjautuaksesi anna tunnus, salasana ja istuntosi pituus

[emo]

Oon just samaa mieltä kuin Zeener,en vaan osannut ilmaista asiaa noin hienosti.

Joka iässähän on varmasti erilaisia kriisejä ja ympäristön asettamia paineita.
Koska on liian nuori äidiksi,koska liian vanha,miksi haluaa lapsia ja miksi ei kun biologinen kellokin tikittää.
Tunnen monia tosi pirtsakoita ja nuoria 5-8 kymppisiä jotka nauttivat täysillä elämästä eivätkä välitä mitä muut ajattelee.
Siihen kun pystyisi itsekkin siinä iässä.

Kun olin parikymppinen ajattelin pienellä kauhulla kolmekymppisyyttä ja nyt
nelikymppisyyttä vaikka siihen on vielä 7 vuotta.

Yhteiskunta on kuitenkin aika ulkonäkökeskeinen ja suosii nuoria joka taas asettaa paineita nuoremmille.
Vanhemmille ihmisille ehkä taas läheistensä menetykset tuovat enempi kriisiä ja eläkkeelle jääminen ym.
Toki nuorikin voi menettää läheisiään,ei sillä.

Itse vielä mietin mitä työtä haluaisin tehdä OIKEESTI.
Onko tämä sittenkään se mun ala,mitä sitä sitten opiskelisi ym
Vai jatkaakko samassa työssä eläkkeelle asti..

Jokainen ikä on hyvä ikä.

[Tiina]

Ja onneksi ihminen on rakennettu niin että yleensä kai suurin osa on sinut ikänsä kanssa. Kakskymppisenä ajattelee että neljäkymppisillä on jo elämä suurimmaksi osaksi takanapäin ja viiskymppisenä ajattelee että luojan kiitos ei ole enää kakskymppinen, silloinhan elämä oli ihan sekalaista. Jokainen ikä on hyvä ikä silloin sitä elää. 

[Sus]

Mun pitää tulla korjaamaan tuo yksi sana, kun en äsken keksinyt parempaa. Tuo elämän "uusiksilaitto", tarkoitti sitä, että kolmenkympin kriisi on mielestäni tietynlainen "inventaarion aika". Ainaki minulle oli. 

Joku joskus sanoi viisaasti, että se on aika "ottaa tyhjät pois elämänsuunnitelmista" eli esim. ikuiselle opiskelijalle aika valmistua yliopistosta tai lopettaa homma kokonaan. Tää oli nyt vaan tämmönen esimerkki. 

[Pihalintu]

Mielenkiinnolla luin ketjun alusta loppuun 
 
Omia ajatuksiani ajasta ja iän karttumisesta. Nuorena n. alle 17v. kuvittelin elämän loppuvan yli 20-kyppisenä ja aikuiset näyttivät kaikki vanhoilta, no sittenhän se vasta alkoi.  Yli kolmekymmentä vuotta meni elämän humussa, onnea, iloa, pettymystä ja surua mahtui matkalle.

Sitten jossain vaiheessa aloin kuulla ihmisten puhuvan viidenkympin villityksistä ja menopausseista. Itselläni ei ollut mitään käsitystä mitähän olisi tulossa. Olin vähän kuin kuulolla "kohtalokkaana päivänä"  otin neuvoa antavan liemen mukaani ja suuntasimme Kaivopuistoon rokkikonserttiin.
Eipä siinä kuinkaan käynyt, elämä jatkui ja vuosia tuli lisää ja lisää..... työelämässäkin alkoi vallan uuden maailman haasteet ja opettelut, mitään ikävuosia en ehtinyt ajatella.

Jotenkin mieleni ei ole käsittänyt tuota ikääntymistä. Työssä olin aina eri ikäisten ihmisten kanssa, ikää ei tullut ajateltua, vaan ihmisessä vallan muuta, Yllätys oli aina kun eläkkeellelähtijöiden kahvit juotiin ja ihmeteltiin, jokos sitä nyt lähdetään kesken kaiken.
Olihan sitä joku ihmeellinen nuoruusbuumi johdon taholta,  jotta nuoria vain palkataan, mutta se kokemus.......  kylläpä hänelläkin mieli muuttui   

Joskus puhuttiin jotta nainen muuttuu näkymättömäksi tietyssä iässä, kas sehän vaan helpottaa 
muodista viis veisaan, mukavaa ja puhdasta, tietty voi olla jotain värimieltymyksiä eri päivinä.

Työelämästä olen jo pois ja nythän se hulluus on vasta oiken alkanut 
Huolenaiheita on terveys, ajan loppuminen ja ( tietty tässä rahan ahneessa maailmassa tarvitaan rahaa )

Tuo aika sitä en ennen ajatellut, nyt tuntuu siltä kuin maailmassa olisi entistä enemmän asioita, menneitä ja tulevia joita olisi kiva tietää.....  niin ja kaikkea en saa järjestetyksi ennen lähtöäni, vaikka kuinka yritän 

Menneiden sukupolvien askareet ovat käyneet merkityksellisiksi, liekö se linkki johon liittyy vääjäämättä   

                                        Kuluvalle ja Tuleville Päiville        

                                                       ai niin 27 v.  aikas vanha   

[Mesis]

Tuo oli hyvin ajateltu, ja hyvin tuotu esille. 

[leila eik.]

Lukaisin vain pätkiä tästä ketjusta. Siksi omani vain hajamietteitä.

Ollaanhan me kaikki ikääntyviä? Vai eikö joku kenties ikäänny!  Hirvittävä ilmaisu kuten myös seniori tai erityisesti seniorikansalainen.

Vanheneminen onkin aivan yksilöllinen juttu. Se tapahtuu meille eri ikäisinä ja erilaisista syistä - niin ja erilailla.

Testin mukaan seura on pitänyt kaltaisenaan. Yhtään en huijannut. Ja olihan kerran aiemminkin vastaava testaus täällä ja minä vedin enkat. Taisi tulla taas: 16 v. 

Ja vielä juttuja, joita olen alkanut tehdä vasta ihan kypsässä iässä: hokkareilla luistelu, lätkän peluu, nyrkkeily, rullaluistelu, ratsastus ja moottoripyöräily.

[anja]

Tuo oli hyvin ajateltu, ja hyvin tuotu esille. 

Niin on! Ja muutenkin hienoja ajatuksia ootte kirjoitelleet!
Nyt vaan murjasen, et ikä ei meinaa muussa kuin juustossa..

[Pyryharakka]

Tuo oli hyvin ajateltu, ja hyvin tuotu esille. 

Niin on! Ja muutenkin hienoja ajatuksia ootte kirjoitelleet!
Nyt vaan murjasen, et ikä ei meinaa muussa kuin juustossa..

...ja viinissä. 

 

[mese]

Hyviä juttuja olette kirjoitelleet...minä vain en tule vanahaksi ikinä. En. Ai niitä kriisejä, kakskymppisenä kauhistelin viiskymppisiä vanhuksina, nyt olisin sitten vanhus. Huh...oma äiti eli 92 vuotiaaksi ja minun muistin mukaan käytti viiskymppisenä huivia päässä ja esiliinaa, heh.
Mulla on farkut ja t-paita. Hame on ollut kai kolme kertaa, kasteessa, ripillä ja mikähän se kolmas oli...
Kriisejä mulla ei ole ollut, vaikka kolmikymppisenä sitä pysähtyi eka kerran katselemaan taakseen, samaan syssyyn tuli yksi "harha-askel" päätettyä...ja siitä pieni kriisinpoikanen tais olla. Sitten elo tasaantui...noin nelikymppisenä menin uuteen työpaikkaan ja opettelin vielä kolmivuorotyön, en tosin oppinut...noihin aikoin ostin rullaluistimet! Kauhistus sitä äidin ilmettä! Itelleskö?
Ikinä en ole ajatellut, että jokin asia ei sovi "mun ikäiselle"...
Mopoakin haaveksin vielä tänä kesänä, mutta kun työpaikka on niinkin kaukana, jäi ostamatta.

[Rouva Hömötiainen]

Parempi olisi nyt olla hiljaa eikä yrittää korjailla sanomisiaan.

En toki hetkeäkään tarkoittanut väheksyä minkäänikäisen ihmisen kriisejä.
Tarkoitin ehkä liiankin henkilökohtaisella tasolla vaan tätä ikääntymisen kriisiä. Siis kun ollaan siinä vaiheessa, että elämää on enemmän takana kuin edessä.
Joutuu toden eteen, miten olen elänyt, mitä olen saanut aikaan, mitä minusta muistetaan jos muistetaan.
Kuinka nämä viimeiset parikymmentä vuotta vielä jaksan elää?

Siinä on tämän ikäkauden kysymyksiä. Jokaisella ikäkaudella on omansa - olenhan elänyt nekin jo läpi.
Anteeksi, jos loukkasin ajattelemattomasti nuorempia!

[Sus]

Et sie Hömis ole ketään loukannut. (Ainaskaan minun mielestä.) Ruvettiin vaan vuntsaan asiaa eteenpäin ja eteenpäin ja taaksepäin ja tarkemmin ja... Hyvä keskustelunaloitus sinulta! 

[Sus]

Ootteko koskaan kuulleet sellaista "väittämää", että kun ihminen fyysisesti vanhenee, hän samanaikaisesti henkisesti nuortuu.  "Nuortuu" siis positiivisessa mielessä.

[Parus Major]

Tämä on minustakin mielenkiintoinen aihe ja täällä on hyviä kirjoituksia aiheesta.
Pisti oikein pohtimaan tuo sana ikäkriisi. Maistelemaan miltä se maistuu omassa suussa, mitä ajatuksia se herättää minussa - onko minulla ollut - onko minulla ikäkriisi?
Rehellisesti sanottuna en oikein tiedä miksi sitä kuvaisi, mitä  tämä pian 50v ikä itsessä herättää. Kyllä se jotain herättää, en tiedä kriisistä mutta paljon se pistää miettimään ja muistelemaan ja ajattelemaan omaa elämää, toiveita, mitä on ja mitä on ollut ja mitä vielä elämältään haluaisi.
Samoin kävi kolmekymppisenä, silloin nakutti tuo biologinen kello; oli lapsien ja perheen perustamisen aika.
Nelikymppisenä taas oli aika luopua, tai ainakin miettiä äitiyteen liittyviä asioita. Siinä biologinen ikä tuli kongreettisesti esille.
Naisella joka on äiti tai haluaa äidiksi, tietää mistä puhun. Minä koin voimallisesti äitiydestä luopumisen, kasvoin uuteen vaiheeseen kuitenkin ihan itekseni. Ehkä se oli ikäkriisi, vaihe jonka oli koettava ja kun sen kävi läpi, tuntui ihan hyvältä. Perhe saavutti omat mittansa ja tuntui hyvältä olla 40 v.

Tämä liki 50 v taas, miten sen kiteyttäisi. Se pistää ainakin katsomaan taakseen, omia lapsia, perhettä, aika ehkä menee nopeammin kuin koskaan, se on käsittämätöntä. Se näkyy lapsissa, omissa vanhemmissa, ystävissä...ja peilissä! Kuitenkin sellainen hyvä ikä, jossa aikaa itselle, seesteisyyttä, tietää mitä elämältään haluaa. rohkeampi, terveellä tavalla itsekkäämpikin.
Terveyttä tietysti toivoo. Ja upeata on tuntea itsensä kuitenkin "lapsellisemmaksi" kuin 50 v

ps. loppui aika, jäi vähän ajatus kesken...mutta jotain tämäntapaista se minussa herätti!

[Marle]

Mulle ikääntyminen tarkoittaa fyysistä vanhenemista, ei henkistä

[Sus]

Niinpä, se fyysinen puoli on silleen vääjäämätön kaikille.

Henkisessä puolessa mielestäni "nuorentuminen" tarkoittaa tietynlaista... rentoutumista, omaksi itseksi tulemista, jolloin ei välitä enää niin paljon muiden mielipiteistä, yms.