Ja sit... huomasin ikkunasta kun joku tumma outo lintu lentää lehahti ja "laskeutui" männyn runkoon. Se oli pieni ja ekaksi tuli mieleen puukiipijä. Mutta se oli liian tumma, oikeestaan lähes musta. Ja muutenkin ihmemöykky.
Mentiin lähelle kattomaan ja lepakkohan se siinä! Keskellä kirkasta päivää! Se oli söpö, ihanat isot korvat.
Ja "katteli" meitä. Tai eihän ne näe, mutta se aisti meidät. Sitten mennä käveltää mongersi puunrunkoa pitkin, vähä kömpelönoloisesti. Luulenpa, että se oli juuri pesästä lähtenyt lepakonpoikanen. Sit se lensi pois.